Sukelluksissa

Vakkaralla on uusi harrastus (kallis sellainen), sukellus! Ja se on niiiiiiiiiiiin kivaa!

Talla viikolla otin toista vapaata 4 paivaa ja suoritin avovesi sukelluskurssin. Isimaiseen tyylin ilmoitusluontoisesti kerroin perjantaina pomolle, etta pidan maanantaista alkaen 4 paivaa vapaata kurssia takia ja nakojaan tama taktiikka toimii myos taalla maailman toisella puolella. Terveiset vaan kalastajille Lappiin ja mukavaa australialaista isanpaivaa (joka oli kyllakin eilen)!

Takana on aivan uskomaton viikko. Myos uskomattoman rankka viikko. Neljan paivana aikana on opiskeltu teoriaa ja harjoiteltu tekniikkaa, taitoja ja turvallisuutta ensin altaassa seka sen jalkeen meressa. Ja tietenkin tehtiin myos meidan ensimmaiset ihka oikeat sukellukset. Aloitettiin suoraan huipulta, ensimmainen sukelluspaikka Navy Pier on listattu 10 joukkoon maailman parhaiden sukelluspaikkojen listoilla. Laiturin alla piilee valtavat maarat erilaisia kaloja (valtavia sellaisia), mustekaloja, kaarmeita, haita jne. Esitteessa sanotaankin, etta paras tapa kuvailla kohdetta on merenalainen akvaario ilman lasiseinia. Toinen virallinen sukellus tehtiin Muironin saaren edustalla. Taalla ihailtiin enemman varikasta korallia, korallikaloja ja kilpikonnia. Venematka saarelle kestaa noin 1,5 tuntia joten matkalla saatiin taas katsella ryhavalaiden leikkeja veneen ymparilla. Huipulta on toki hyva aloittaa, mutta voi vesijarven muikkujen bongailu tulevaisuudessa tuntua vahan laimealta. 

Illallinen

Toinen viime viikkojen huippuhetkista tapahtui pari viikkoa sitten, kun paasin nakemaan (free) Willin ja sen kaverit. Eli onnistuttiin bongaamaan miekkavalas perhe merella. Samainen perhe on bongattu alueelta vuosina 2006, 2008 ja 2010. Lahestulkoon jokainen ihminen niin paikalliset kuin turistit ovat tasta kateellisia. Miekkavalaat ilmaantuvat vain muutamiksi paiviksi ja ovat huomattavasti arempia ja vaikeammin bongattavia kuin ryhavalaat. Hyvalla vainulla ja tuurilla taas mentiin. Ja oli ne vaan kauniita!

Exmouth koti

Ja loppuun viela pieni selonteko arjesta Exmouthista. Myonnettakoon totuus, etta vaikka elama onkin aika jees taalla Ningaloon koralliriutan kupeessa niin joka aamu, usein 6 paivana viikossa myos taalla mennaan normaalisti toihin. Koti (kuvassa) ollaan jaettu parhaimmillaan 5 henkilon kesken ja se on ollut suhteellisen kansainvalinen, suomalainen, ranskalainen, englantilainen ja 2 australialaista seka Banjo koira. Itse asustelen toisessa makuuhuoneessa sisalla ja muut vuokralaiset ovat pystyttaneet teltat takapihalle. Iltaisin yleensa tehdaan yhdessa ruokaa ja istuskellaan tietokoneen tai nuotion aaressa tai katsellaan leffoja. Iltasin on myos kiva kayda rannalla juoksemassa tai katselemassa auringolaskua ja ihastelemassa tahtia. Vaikka maisemat, rannat, fisut ja muut turrut ovat todellakin olleet nakemisen ja kokemisen arvoisia niin vahintaan yhta tarkeita ovat ne uudet ystavat, jotka ovat pitaneet huolta ja joiden kanssa on vietetty unohtamattomia koti-iltoja ja nautittu aamukahveja silmat ummessa. 

Kuun nousu

Yksi niista lukemattomista upeista auringonlaskuista

No Worries!

Elama Exmouthissa on aikasta cool! Toissa on kivaa ja vapaa-ajalla viela kivempaa! Varmaan se on sitten kuitenkin tama luonne, kun onnistuu olemaan kiireinen jopa tuppukylassa. Mutta olen ilmeisen hyvin onnistunut valitsemaan kaverinin. Yhdella on talo, jonka kautta jarjestyy asuminen, toinen on kokki, joka tekee mulle ruokaa, kolmas on valaiden tutkija jonka kanssa kayty ihastelemassa merielamaa seka pari hierojaa, jotta rentoutuminen taman kaiken kiireen keskella on mahdollista;)

Olen paassyt ihailemaan omin silmin useampaakin meren asukkia. Uintikavereina on ollut niin isot Manta rayt, hait, kilpikonnat kuin pienemmat ja varikkaat korallikalat. Taytyy kylla myontaa, etta hieman hirvitti kun snorklatessa syvassa meressa eteen ui suhteellisen iso hai! Onneksi talla kertaa suomalainen liha ei herattanyt kiinnostusta.Veneesta kasin on ihasteltu ryhavalaiden ja miekkavalaiden touhuja vedessa. Kovasti pikkuiset ryhavalaat opettelivat uusia temppuja viime viikolla ja me saimme ihastella naita hyppyja ja vilkutuksia koko iltapaivan.

 

Mullakin on kuulema ihan oma valaslajinsa finnwhale? Nainkohan on tullut herkuteltua liikaa, kun samassa taloudessa asuu kokki. Mutta siis ihan oikeasti tammoinen valaslaji on olemassa!
Muita mainitsemisen arvoisia uusia kokemuksia viime viikoilta mm. ankkurin sukellusta meresta, kengurun poikasten ruokintaa tuttipulloista, kalastusta snorklaus maskin ja keittioveitsen kanssa, kuunnousuja seka tayden kuun joogausta.

Exmouth

Taman hetkinen koti sijaitsee Exmouthissa, mika loytyy taalta lansirannikolla kaukana kaikesta. Perthiin on matkaa 1300 km, Darwiniin 3400 km ja lahimpaan supermarkettiinkin 370 km. Joku nyt epailee, etta lipsahti vahan liikaa nollia, mutta kylla ne luvut valitettavasti vaan pitaa paikkansa. Keskustasta toki loytyy pari paikallista Siwaa, jossa elintarvikkeet tunnetusti kalliita ja valikoima huono. Siwojen lisaksi taalla on viinakauppa ja pubi, kuten jokaisessa tuppukylassa kuuluu olla, niin Australiassa kuin Suomessakin. Siinahan se keskusta nyt sitten jo melkein olikin. Asukkaita 2500 seka nain talven sesonkiaikaan 5000 turistia, jotka tulevat pakoon etelan "kylmaa" (kaikkihan on suhteellista) talvea. Eika ihme, etta tulevat silla keskimaarin Exmouthissa on 320 aurinkoista paivaa vuodessa.

Ja tassa vastaus teidan kysymyksiin jotka kuulen tanne Australiaan asti.
Mita ihmetta ma taalla teen?!
No ihan ensimmaiseksi toita! Paikallisella hierontaklinikalla nayttaa olevan hyvinkin kovan bisnesvaiston omaava omistaja (ja vielapa hieno nimi!), kun ymmarsi palkata tuvan taydelta suomalaista ammattitaitoa;) Tanjat osaa! Toinen syy miksi mina ja ne tuhannet muut turistit talle alueelle suuntaavat, on merenalainen elama 100 km pitkalla Ningaloon riutalla. Kolmas syy on Cape Rangen kansallispuisto kanjoineineen, luolineen ja upeine ulkoilu mahdollisuuksineen. Vapaapaivina taalla kuulema suunnataan sukeltamaan, snorklaamaan ja surffaamaan tai vaihtoehtoisesti kalastamaan ja telttailemaan. Eli vahan niinku Lahdessa laittais rapylat reisille ja suuntais Moysan rantaan.

Vedenalaismaailma on taalla uskomatonta ja lahes ainutlaatuista. Toissa paivana kun kaytiin snorklaamassa, tuntui kuin olisi ollut sisalla leffassa 'nemoa etsimassa'. Korallia loytyy kaikissa vareissa ja niiden ymparilla ui vaikka ja kuinka paljon kaloja kirkkaissa vareissa. On turkoosia, pinkkia, keltaista, oranssia, punaista, sinista, mustaa, valkoista jne. Nahtiin myos meritahtia, merihevosia, merikurkkuja, kilpikonnia ja simpukoita. Yhtaan haita ei tullut vastaan, mutta niitakin vedessa vaanii. Huhtikuusta heinakuuhun taalla paasee uimaan valashaiden kanssa, toukokuusta marraskuuhun manta rayden kanssa, heinakuun lopulla tulevat valaat ja syksymmalla viela kilpikonnan poikaset. Ja rantapoukamissa voi bingata delfiinit leikkimassa.



Talla viikolla tein vahan lahempaa tuttavuutta myos kenguruiden kanssa. Tuolla mun lenkkipolun varrella kun niita on ihan valtavasti. Otettiin vahan skabaa, mutta ei ihan tahdo viela perassa pysya.. Siis kengurut ei pysy mun perassa! Eilen illalla maisteltiin myos yhta kengurua illallisella. Oli muuten todella hyvaa! Eika tarvinnut edes itse pyydystaa vaan sita sentas oli tarjolla Siwan hyllyssa. Muo kosiskeltiin toissa paivana myos toihin Australian armeijaan. Ilmeisesti mun ajotaidot tuolla hiekkadyyneilla vakuuttivat? Vai oiskohan niilla sittenkin vain vaikeuksia saada porukkaa tyoskenetelmaan tanne korpeen. Liian vahan ihmisia liian isossa maassa.

Gibb River Road



Mitchell falls

Yksi Australian haastavimmista mettateista Gibb river road (ja tama maahan on taynna paallystamattomia kuoppaisia hiekkateita) sijaitsee pohjoisessa Kimberlyn alueella. Opaskirjat kuvailevat tata reittia legendaariseksi, villiksi, haastavaksi ja kauneimmaksi osaksi Australiaa. Ja tama kaikki naytti pitavan enemman kuin paikkansa. Punaista hiekkaa ja polya, todella kuoppaisia ja mutkaisia hiekkateita, joen ylityksia, ei sahkoa eika kuuluvuutta puhelimessa eika juuri mitaan muitakaan mukavuuksia, eika mitaan asiaa ilman kunnon nelivetoista autoa. Ja ehdottomasti parhain viikko Australiassa tahan mennessa.

Vuokrattiin viiden hengen kesken kunnon menopeli talle legendaariselle reitille. Tai olimme siina luulossa, etta meilla oli kunnon auto, mutta oli mukava huomata satojen kilmoetrien paassa puskissa, erittain haastavilla teilla, etta meidan autossa oli erikokoisia renkaita ja iskunvaimentimet olivat taysin hajalla. Oikeenkin mukavan pomppuisia ja liukkaita ajomatkoja oli meilla. Onneksi suomalaiset ja saksalaiset on tunnetusti erinomaisia rallikuskeja.

Mina ja kroko

Kaikesta huolimatta vietettiin uskomaton viikko kierrellen rotkoja ja kuruja, uiden luonnon altaissa ja hyppien vesiputouksilla (toimi myos suihkuna), makoillen krokotiilien vieressa ja vaellellen luolissa.  Nukuttiin erinaisissa puskissa keskella Dingoja ja lehmia. Emme ainoastaan nahneet kiiluvia silmia ja kuulleet ulinaa vaan yhtena yona jouduimme kriminaalidingojen uhriksi ja aamulla oli eraskin pari kenkia kadonnut leirista. Nayttavat kovasti tykkaavan kalliista merkkikengista ja lippiksista! Viimeisten paivien kohokohtana oli Mitchell fallsit, nelja eri vesipuotusta perajalkeen tippuvat rotkon pohjalle, mieletonta! Tosin sinne johtava tie oli n. 80 km suuntaansa ja keskinopeus n. 20-40 km/h. Ihan vaan muuatama monttu osunut sille tien patkalle. Bell gorgessa naimme taydellisen vesiputouksen, Galvanas gorgella uitiin koko paiva ja hypittiin muutamasta metrista kielekkeilta altaaseen ja Windjana Gorgella ihastelimme krokotiileja vain parin metrin paasta. Naiden makean veden krokojen ei tulisi olla ihmislle vaaraksi. Tama taisi olla ainoa paikka missa kuitenkin paatimme jattaa uimisen valiin. Ennen lahtoa monet paikalliset tosin varoittelivat, etta Kimberlyn alueella ei kannata uida, koska siella on paljon krokotiileja. Otimme tietenkin neuvoista vaarin ja uimme joka paiva!

Oujeah!

8 paivan mettareissun jalkeen palasimme "sivistykseen", eli kavimme tankkaamassa ruokavarastot 1500 asukkaan Derbyssa ja etsimme lahistolta kiva lammenranta puskan yopymiseen. Taalla paasimme vihdoin "oikeaan suihkuun" eli kaytannossa ripustimme pressun pakettiauton taakse ja katolla olevan vesisailion paassa oli suihku! Kylla siina ainakin pahimmat polyt sai huudeltua! Karavaanielama on sitten mukavaa!




                              

West Coast

Kaksi viikkoa sitten jatin Pertin taakse ja muutin osoitteeseen YTZ-233. Tama on siis auto, tarkemmin sanottuna pakettiauto, joka on tuunattu erityisesti reissarin kulkupeliksi ja asunnoksi. Edesta loytyy istuimet kolmelle ja takaa makuuhuone ja keittio. Pari viikkoa sitten lahdettiin tahkoamaan lansirannikkoa n. 2000 km kohti pohjoista yhden ranskalaisen pojan ja toisen suomalaisen tyton kanssa pari viikkoa. Siita asti ollaan tosissaan asuttu autossa, mukavasti kolme ihmista mahtuu nukkumaan pakettiauton takaosaan, ruoka on valmistunut trangialla ja pesulla kayty meressa ja joissa (onneksi toisinaan rannoilta loytyy myos ilmaisia suihkuja).



Karinjini

Ajettiin reittia Perth, Pinnacles, Kalabarri national park, Monkey Mia, Coral Bay, Exmouth, Karijini national park ja Broome. Valiin toki mahtui myos monta pikkukylaa (lahinna ruokavaraston tankkausta) ja satoja kilometreja aavikkoa ja suoria teita, mutta nuo varmasti ne ajoreitille osuneet huippukohdat! Aivan mielettomia paikkoja, Pinnaclesin tuhannet kivipatsaat aavikolla, Kalabarrin kanjonit ja kielekkeet ja Monkey Mian delfiinit ja simpukkarannat. Coral bayssa ja exmouthilla harrastettiin snorklausta (yhtaan haita ei osunut nakopiiriin) ja Karijinilla kaveltiin mielettoman kanjonin reunalla ja pohjalla ja uitiin luonnonaltaiden kirkkaissa vesissa. Nahtiin myos paljon villielaimia, kenguruista suurin osa taisi olla kuolleena tienposkessa, mutta matkalle osui villilehmia (myos ketarat ojossa tienposkessa tai auton vieressa aamulla herattamassa), lampaita, meirlehma, kaloja, kaaremeita ja miljoonasti karpasia.Muiden turrujen nimia ei osattu suomentaa tai tiedetty ollenkaan!

YTZ-233

Polya, hiekkaa, aavikkoja, kymmenien kilometrien pituisia suoria, tienposkessa vietettyja oita, jaatavan kylmia oita ja tuskasen kuumia paivia, hajonneita jarruja, ilmaisten leiripaikkojen metsastysta, nuotiopiireja, aamupalalettuja, autossa asuvien yhteiso, yomarkkinoita, kuunnousu, dinosaurusten jalanjaljalkia ja istumista, istumista, istumista autossa. Ja Niin siistia!
Hanuri puuduksissa lahdetaan seuraavalle roadtripille, auto pienenee ja porukka lisaantyy. Oujeah. Mahtaa tulla uskomaton reissu Kimberlyn alueen luonnonihmeisiin!

Tien paalla

Ensimmaiseksi muutamia huomioita Australiasta. Nainkin sivistyneeksi maaksi taalla on huonoin matkapuhelin kuuluvuus ja internet yhteys ikina. Etenkin jos menet isomman kaupungin keskustan ulkopuolelle. Lahioissa joutuu jo navigoimaan kuuluvuutta ja sen loytyessa olemaan liikkumatta, ettei se vaan katoa. Kuin vuosia sitten maalla Kinttumaella. Tama tosin ei ole syyna siihen, etta vakkaran blogissa on ollut hiljaiseloa.

Pari viikkoa sitten otettiin auto alle ranskalaisen, belgialaisen ja hollantilaisen reissarin kanssa ja suunnattiin tuonne lounaisrannikolle. Kukaan ei tietenkaan tuntenut toisiaan etukateen, tavattiin n. 10 min. ennen starttia. Mutta ensimmaisen paivan viini ja olut maistelut tuotti toivotun tuloksen ja rikkoi jaan, jos sita nyt edes oli olemassa. Ma kun olen niin kovin ujo, arka ja hiljainen. Paadyttiin viettmaan iltaa (lue: yopymaan) eraalle viinitilalle erittain onnistuneen maistelun jalkeen. Isanta oli ilmeisesti maistellut olutpanimon oluita jo etukateen ja tarjosi meille hyvinkin reippaalla kadella viinia maisteltavaksi. Yleisen kasityksen mukaan viinia maistellaan hieman lasin pohjalta, mutta me ennemminkin paadyttiin tarkistamaan useammankin pullon laatu. Viinin lisaksi tarkistettiin myos olutpullojen ja shamppanjan laatu. Shamppanjat maisteltiin reppureissu tyyliin takapihan poreammeessa. Ei hullumpaa.

No kylla me muutakin tehtiin ja nahtiin kuin viinitiloja, joita on muuten tassa maassa ainakin satoja ellei enemman. Viininmaistelulla ei pitkalle etene roadtripilla, koska jonkun pitaa pitaa myos auto liikkeessa. Eli harrastettiin myos juustojen, suklaan, nougaan, keksien ja kahvien maistelua. Hieno maa! Matkattiin reittia Fremantle, Bunbury, Busselton, Dunsborough, Yallingup, Margaret River, Augusta, Pemberton ja Albany. Matkalle osui mielettomia biitseja, viihtyisia pikkukaupunkeja, muutama majakka, 2 km pitka laituri, ties kuinka monta kansallispuistoa, thromboliitti kivia (2000 vuotta vanhoja elavia fossiileja, maailman vanhimpia elossa olevia elioita, elaman alkulahde, muistuttavat lahinna kivia) eli vaikka ja kuinka paljon nahtavaa! Yksi reissun huippuja oli, kun kiivettiin 60 metria korkeaan puuhun! Kuin siistia, mutta kylla siina jalat vahan tutisi, kun kaytannossa ei ollut mitaan turvaverkkoa tai valjaita (ei kerrota aidille). Valitettavasti valaat ja delfiinit jaivat viela talla kertaa bongaamatta, koska talla hetkella ei ole heidan liikkumisaika. Muutama kenguru bongattiin, onneksi ei kuitenkaan auton tuulilasista. Ja aamulenkit tuli tehty pelikaanien ja mustien joutsenien seurassa. Mahtavuutta!

Rottnest island

Talla viikolla kaytiin tarkastamassa myos Perthin edustalla oleva Rottensin saari. Auton sijasta liikuttiin talla kertaa fillareilla, 60 km paivan aikana heilahti "kevyesti" eli viela ei ihan rapakunnossa olla. Aivan mielettoman upea asumaton ja autoton saari. Eika ole edes pilattu tuhansilla hotelleilla, vain pari hotellia, leirinta alue seka kauppa ja leipomo saaren toisella laidalla, mutta muuten mahtavia tyhjia rantoja ja ilmeisen upeita snorkaus paikkoja!

Viikon kuuma uutinen, musta tuli eilen footie fysio eli paikallisen jalkapallojoukkueen uusin apuri :)

Elamaa Pertin kanssa

Pankkitili avattu, verokortti saapunut, huone vuokrattu ja toita etsitty. Siina viimeisen viikon saavutukset ja iloiset uutiset. Lisaksi paljon paljon uusia kokemuksia seka uusia tuttavuuksia. Kuluneella viikolla olen tutustunut vahan lahemmin Perttiin seka sen lahiymparistoon ja pieniin kaupunkeihin Fremantleen, Rockinghamiin seka Manduran. Biitsit ovat upeita, veneet (alukset) satamissa hulppeita, kaupungit viihtyisia, puistot kauniita, maaseutu vehreaa, ihmiset ystavallsia ja hammaslaakarit patevia, kalliita ja hyvannakoisia.

Viime viikonloppuna olin ensimmaista kertaa elamassani katsomassa Australialaista jalkapalloa, vahan kuin jenkkifutis, mutta ei sinne painkaan:) Pelivaline on sama tai ainakin nayttaa samalta, mutta kentta on pyorea, palloa ei saa hautoa eli se kadessa ei juosta ympari kenttaa vaan sita syotellaan/heitellaan koko ajan ja pisteita saa kun potkaisee pallon tolppien valiin. Taklata saa ja pitaa, mutta suojia pelaajilla ei ole! Pelaajia kentalla 22 per joukkue eli yhteensa yli 40, sutinaa siis riittaa! Katsomossa yli 30 000 ihmista peruspaivana ja yli 40 000, kun paikallisjoukkueet kohtaavat! Vau! Kokemus oli aika huikaiseva ja laji erittain mielenkiintoinen. Musta tuli nyt sitten Fremantle dockersien uusin fani. Taalla kun on pakko kannattaa jompaa kumpaa joukkuetta. Ihmiset kyselivat keta kannatan ennen kun edes tiesin lajista saati joukkueista mitaan. Footie on tosi iso juttu ikaan tai sukupuoleen katsomatta, kaikki puhuvat siita jatkuvasti.

Footien lisaksi viime viikonlopun ohjelmassa oli kuokkiminen seka criketti joukkueen saunaillassa etta yksissa kihlajaisissa. Molemmissa seka seura etta ruoka oli hyvaa ja sita oli riittavasti. Toisen illan seurauksena oli huoneen vuokraus ja toisena iltana loysin kadotetun australiaisen sedan ja mulle tarjottiin 4 vuoden viisumia, koska olen ruotsalainen fysioterapeutti? No yksi asia ainakin tuli todettua naissa hippaloissa, myos australialaiset osaavat kylla juhlia!

Pertin etsinta

Malesian kuuman kostea ilmasto vaihtui viime sunnuntaina Pertin etsintaan Australiassa. Siirtyminen uusiin maisemiin ei muuten tallakaan kertaa tapahtunut ilman jannitysmomentteja. Ensin metsastettiin bussilippuja Kuala Lumpurista Singaporeen, mista oli tarkjoitus lentaa Australiaan.Tietenkin bussiliput piti hoitaa edellisena paivana, koska liian helppoa olisi ollut ostaa ne netin kautta hyvissa ajoin. Muutaman hudin jalkeen sain vihdoin bussiliput hommattua, mutta se tarkoitti sita, etta yhtaan ylimaaraista aikaa ei bussilla olisi, eli Aina 1-3 tuntia myohassa olevat Malesian bussit, tulisi talla kertaa olla ajoissa tai ainakin ajallaan. Kylla siina matkan varrella tuli kaytya kaikki mahdolliset Jumalat lapi, ja pidettya sormet ja varpaat ristissa! Varmaan ensimmaista kertaa ikina paikallinen kuski oli sahakka! Kaikki turhat pysahdykset ja lounastauot oli karsittu ja pissatauotkin hoidettiin hyvin nopealla aikataululla. Bussi oli myohassa vain puoli tuntia ja kun vihdoin paastiin bussiasemalle Singaporessa, pikainen rahanvaihto taksirahaan, hyppy taksiin ja suoraan kentalle. Kaikki sujui kun elokuvissa. Kentalla jai jopa aikaa kayda syomassa, ostamassa matkaevasta ja facebookissa... Kunnes huomasin taululla ilmoituksen viimeinen kuulutus lennolle Perthiin ja sitten taas juostiin:)

Kyllahan se Pertti sielta lansirannikolta loytyi! Nayttaa muuten melko mukavalta ulospain. Ainoastaan ilma on taalla kovin syksyinen! Siis paikallinen syksy mika kaytannossa tarkoittaa meidan parasta kesaa eli asteita 25-30 C ja pieni tuulenvire, eli mikas taman parempaa! Ei tarvitse hikoilla jopa suihkussa ja nukkuessa kuten viimeiset viikot!

Pienta kulttuurishokkia tassa on ensimmaiset paivat podettu. Missa on kaikki tummaihoiset, huivipaiset, mustatukkaiset ja kiinalaiset!? Missa on kaikki meteli ja sutina ja sahina kaduilta? Ensimmaisen paivan kommentti autosta, 'hei tuolla on muitakin turisteja' ja ystavani vieressa toteaa, etta 'paha sanoa, mutta kylla ne taitaa ihan paikallisia olla'. Tuli kotoinen olo Perthin keskustassa kavellessa, kun nain muutaman musliminaisen, Malesialaisen ravintolan ja lentoyhtion. Tosin ravintola oli niin alyttoman kallis etta halvempaa on ostaa lennot Kuala Lumpuriin ja kayda siella syomassa! Kaikki on taalla tietenkin todella paljon kalliimpaa, ruokaa ei voi vain kayda hakemassa kadulta vaan pitaa oikeasti miettia mihin rahaa kayttaa. Ja suurimman shokin ja surun aiheutti jaatelon hinta! Paljon kalliimpaa kuin Suomessa.

Mutta vakkara tietaa miten hommat hoidetaan. Kyyditys kentalta oli hoidettu hyvissa ajoin, viimeisten viikkojen tapaan ilmainen majoitus alkuun jarjestetty etukateen ja ensimmainen tyotarjouskin tuli ekana iltana, tunti saapumisen jalkeen. Joten nyt, kun on saatu pankkitili avattua ja verokortti tilattu niin voi aloittaa tyonhaun tai mielellaan ihan tyonteonkin!

Crappy but successful

Tama on ollut viimeisten viikkojen ehdoton teema, ei ole mennyt kaikki ihan putkeen, mutta jotenkin aina lopputulos ollut enemman tai vahemman onnistunut. Taman paivan ehdoton kuuma uutinen on Australian viisumin saapuminen. Muilla sen saaminen on kestanyt kahvin verran tai maksimissaankin pari paivaa, mutta mulla siihen meni kaksi viikkoa, muutama vierailu lahetystossa (vaikka kysessa oli online hakemus), laakarin tarkastus rintakehan rontgen kuvineen (mitah?) ja ehka muutamia menetettyja hermoja ja epatoivon hetkia kuluneiden paivien aikana. Mutta tanaan se on taalla!! Tosin nainkohan ne paastaa mut tullista lapi, koska nakojaan oon hyvinkin epailyttava henkilo..

Luteet valtaa taas alaa ja kuppa juhlii tanakin vuonna! Kaikkea eksoottista sita paaseekin kokeemaan, silla meidan kaaosmaisen ja uuvuttavan (mutta sitakin hauskemman) kehitysvammaisten leirin jalkeen tukasta loytyi taita. Onkin ollut sopivaa ajanvietetta etsia luteita tasta pehkosta. Jennille tiedoksi etten varmaan ikina oon kammannut ja harjannut hiuksia nain ahkerasti, mutta kerrankos sita:) Ja ettei paase tuudittautumaan hyvaan oloon niin taiden jalkeen iski ruokamyrkytys. Seka tuhat ja sata kuitsevaa otokan puremaa, jotka muutaman paivan ajan raastoi hermoja. Tehokkain keino lievittaa kutinaa oli seista joessa kaulaa myoten (mutta tama ei ehka ollut kaikken mukavin keino keskella yota). Pyrin siis lievittamaan tuskia levittamalla puremiin n. 5 eri kutinaa lievittavaa ainetta erikseen ja kaikkea yhtaikaa (oli kiinalaista, suomalaista, malesialaista...), mutta eipa tamakaan juuri auttanut. Ja joku viela vaittaa ettei niita puremia saa raapia, koska se vaan aiheuttaa lisaa kutinaa. Vaitan ettei ko. henkilot tieda mita on, kun oikeasti sadat puremat kihelmoi yhtaikaisesti.

Mutta edella mainittuun kehitysvammaisten leiriin Cameron Highlandseilla. Leiri sujui pienista hankaluuksista huolimatta onnistuneesti. 45 kehitysvammaista ja 45 vapaaehtoista huolehtimaan lapsista seka liskasi parikymmenta muuta hoitamassa jarjestelyita ja ohjelmaa. Sanon etta huh!! Mutta kaikilla oli hymyista paatellen hauskaa, ainakin hetkittain. Kukaan ei kadonnut, ainakaan lopullisesti. Michael Jackson teki jalleen pikavisiitin Malesian lavoilla ja oli tallakin kertaa uskomaton. Heitettiin taas palloa kaikilla mahdollisilla tavoilla ja kisailtiin kaikessa mahdollisessa. Kerattiin roskia paikalliselta puistoalueelta ja tanssittiin suomihitteja. Lisaksi harrastettiin paljon odottelua ja odottelua, unettomia oita seka ohjelman uudelleen organisointia.
Omalta osalta katselin leiria talla kertaa hieman eri vinkkelista silla vapaaehtoisen sijasta olin osa jarjestely toimikuntaa. 3 paivaa tuli heiluttua radiopuhelin kadessa, laskien ihmisten paita, huolehtien ettei kukaan 120 ihmisesta jaa bussista, vieden lapi ohjelmaa ja tehden siihen muutoksia. Erittain haastavaa ja uuvuttavaa, mutta niin kovin mielenkiintoista ja hauskaa.

Lisaksi pariin viimeiseen viikkoon mahtunut ihania ihmisia, jalleennakemisia seka jaahyvaisia.. Paljon hyvaa ruokaa ja juomaa (myos ilmaisia seka yopaikkoja teltasta pilvenpiirtajaan (ilmaisia). Naista ilmaisita ruuista on pakko mainita viime sunnuntain ranskankielen viikon kunniaksi jarjestetty  brunssi Kuala Lumpurissa jossa kaytiin kuokkimassa. Ruoka oli hyvaa ja sita oli riittavasti, useista eri maista, riisista ranskalaiseen juustoon ja kaikkea silta valilta. Unohtamatta tietenkaan ruokajuomana tarjoiltuja viineja ja oluita:) Hyvalla vainulla taas mentiin.

Mutta nyt nokka ja ajatukset alkaa kaantymaan kohti Australiaa ja Perthia. Lentoliput varaukseen ja opaskirja kateen!

Taydellisia paivia

Mista on taydellinen viikonloppu tehty?
Hyvasta elokuvasta, hyvasta seurasta, jalkapallosta, lampimasta merivedesta, auringosta, rankkasateesta seka herkullisesta ruuasta ja juomasta.. Ah niin ihanaa!
Tai vaihtoehtoisesti 100:sta ihmisesta joista puolet kehitysvammaisia (ja toinen puoli muuten vain outoja), epailyttavasta ruuasta, toinen toistaan oudoimmista peleista ja leikeista, valvotuista oista ja ylipitkista paivista seka discoillasta?
Hmm, ensimmainen vkonloppu toteutui viikko sitten Pangkorin saarella ja toinen taitaa olla edessa tulevana viikonloppuna kehitysvammaisten leirin merkeissa Cameron highlandseilla. Niin hullulta kuin se kuulostaakin niin uskoisin, etta molemmat viikonloput ovat loppupelissa omalla tavalla hukaisevan hauskoja ja taydellisia ja naamalla sailyy takuuvarmasti kestovirne viela paivia ellei viikkoja sunnuntain jalkeenkin.

Kulunut viikko on sisaltanyt myos muita taydellisia paivia tai ainakin taydellisia hetkia paivittain. Tiistaina juhlistettiin vakkaran lisaantyvia ryppyja ja uusia numeroita. Kaytannossa aamulla kakkua, lounaalla kakkua ja illalla kakkua. Rahkakakkua, oreokeksijuustokakkua ja guinnesskakkua taydennettyna loistavalla kinukkisapuskalla, huikeella seuralla ja tiukkaakin tiukemmalla futismatsilla sateisella Bethany Homen areenalla. Ei hullumpaa. Ja keskiviikkona eras herttainen paikallisnainen kevensi mun ikakriisia luullen muo 20-vuotiaaksi, kuuelma niin lapsenkasvot. Tosin tuli myos kavereilta palautetta ettei se ehka ole niin hyva enaa tassa iassa olla lapsenkasvoinen?!

No tanaan naistenpaivan kunniaksi syotiin vahan viela lisaa kakkua, talla kertaa ihan perinteista juustokakkua. Sokerit kattoon! Hyvaa naistenpaivaa kaikille ja kiitos onnitteluista ja osanotoista!

Ps. Vaarinkasitysten vahentamiseksi ja kateuden pistosten helpottamiseksi; On taalla toitakin paiskittu koko viikko. Tuollaisen 100 ihmisen leirin jarkkaamisessa on yllattaen kaikenlaista puhaa. Etenkin ihmisten kanssa, joilta puuttuu taysin organisointi kyky. Voisin sanoa etta mielenkiintoista ja ajoittain jopa hermoja raastavaa.

Kissoja ja kaarmeita

Ei mikaan normi naky, mutta naita molempia ollaan nahty taalla viime aikoina keittion puolella! Toiset heitettiin grilliin ja toisia hatisteltiin kovaa kyytia pois.. ja jalkikateen siivottiin verisia sotkuja. Niin etta kumpi ottaa kumman?
Nooh, Pythonia grillattiin eilisissa grillipileissa ja taytyy sanoa, etta maistupa se hullun hyvalta! Kuten myos jalkkariletut:) Mutta katinrontit ovat aiheuttaneet meille viime aikoina hieman paanvaivaa taalla koululla. Mokomat ovat pariin otteeseen vallaneet meidan keittiot ja jattaneet jalkeensa verisen sotkun. Ei ole kauhean kiva tulla keittioon todetakseen sen olevan yltapaalta sotkussa ja kissan veressa. No tallasta taa valilla on. Liskot kaapeissa, kukot takapihan tunkiolla ja sammakot pannulla.

Muuten aikaa on vietetty paivisin tyontouhussa; maalattu kellotorneja, mitattu pallonheiton tuloksia, opeteltu kavelemaan seka radalla etta ilman rataa, uitu, syoty, tanssittu, laulettu ja valilla jopa harrastettu fysioterapiaa.
On ne meidan oppilaat taalla vaan niin valtaisan suloisia.
Iltasin ja viikonloppuisin ollaan yritetty tappaa aikaa kokaten, syoden, ja pelaten. Niin ja tietenkin bussissa istuen. Viime viikonlopun 3 tunnin bussimatka vierahti noin 7 tunniksi. Kevytta ruuhkaa pukkasi tien paalla ja tietenkin oltiin viela vahan eksyksissa. Piti sitten keksia vaihtoehtoisia kyyteja eteenpain, kun bussi jai laitakaupungille. Kun taksiakaan ei nakynyt mailla halmeilla, napattiin yhdelta random pariskunnalta kyyti lahimmalle metroasemalle ja paastiin maaranpaahan Kuala Lumpuriin juuri ja juuri ennen puoltayota. Saatiin viela ilmanen kyyti joten mikas sen parempaa. Kovin olivat mukava ja ystavallinen pariskunta.
No taalla pain jokainen matka on aina yllatyksia taynna.
Eipa kay aika pitkaksi! Vaikka niinkin voisi kuvitella kayvan tassa yhden risteyksen kylassa.

Simpang Empat

Viikon uutiset!
Viime sunnuntaina tulin siis tanne Simpang Empatiin, missa Bethany home koulu sijaitsee ja maanantaina aloitin taas kuukauden tyorupeaman naiden ihanien malesialaisten mussukoiden kanssa. Veden juonnin kanssa saa olla tarkkana, kun alueella pyorii rotavirusepidemia.. Pyritaan pitamaan kupat loitolla talla kertaa.

Heti sunnuntaina tapasin kylla ensimmainen ihmetyksen aiheen, kun tanne tuppukylaan parahti latvialainen Gian, joka oli liikkeella fillarilla. Enka nyt meinaa, etta olisi pyoraillyt jostain tosta lahikulmilta/kaupungista tanne vaan, ihan kotoa asti Latviasta oli lahtenyt polkemaan. No niimpa!! Pari vuotta siihen oli mennyt, kun oli sotkenut tuolta Itaeuroopan kautta Iraniin ja Intian, Cambodian ja Thaimaan kautta tanne pieneen Malesialaiseen kylaan pitelemaan sadetta meidan koululle. Ja pari vuotta olisi kuulema viela fillarimatkaa edessa, puolet enaa. Eli jos viime viikolla tutustuttiin paikallisiin omituisuuksiin niin ei niilla latvialaisillakaan taida ihan kaikki jauhot kaakaossa olla. Ja Suomalaisia pidetaan hulluina, kun uidaan avannossa?! Tossa ehdittiin jo nimelta mainitsemattoman reissaajan kanssa kehitella ideaa pidemmalle ja saas naha milla maitokarrylla sita viela joku paiva hurautellaan maailmanympari.

Muuten tama viikko onkin mennyt tiiviisti tyontouhussa. Viikon ehdottomia kohokohtia oli, kun kaveltiin yhden suloisen pojan kanssa ensimmaiseen kertaan kahdeksaan kuukauteen (altaassa) ja eilinen aamupaiva meni 3 tunnin futistreeneissa kehitysvammaisten, henkisesti jalkeenjaaneiden ja kuurojen kanssa. Pojat treenaavat henkisesti jalkeenjaaneiden ensiviikolla olevaan turnaukseen ja totesin, etta ihan yhta vajaata se mun peliseura on viimeiset 20 vuotta ollut. Ja valmentajakaan ei ymmartanyt muo (johtui varmaankin mun puutteellisista viittomakielen taidoista). Tepalle tiedoksi, etta taalla veska juoksi kentan ympari jokaisen maalin jalkeen, jopa maalintekotreeneissa ja vain veska juoksi. Miten se on meilla ollut aina ihan toisinvaarinpain? Kuuma oli tunnelma treeneissa, jo ihan tuon ilman vuoksi..

Ja tietenkin aina pitaa muistaa mainita, etta kylla vaan perunamuusi ja lihapullat maistuu hyvalta!! Salmarilla alas huuhdottuna ;)

Thaipusam

Malesia on kylla yhta juhlaa juhlan peraan. Mika tarkoittaa myos kansallisia vapaa paivia kaikille, riippumatta etnisesta taustasta tai uskonnosta. Juuri kun kiinalaisten uuden vuoden hulinat oli saatu rauhoittumaan, tuli intialaisten Thaipusam festivaalin vuoro.. ja taas kaksi virallista vapaapaivaa!

Thaipusam on hindufestivaali jota juhlitaan siis taydenkuun aikaan tammi/helmikuun vaihteessa. Se on syntien sovitusjuhla, jossa intialaiset lavistavat itsensa sovittaakseen syntejaan. Taalla Kuala Lumpurissa suurin tapahtumapaikka on Batu Cavesit eli kaupungin ulkopuolella sijaitsevat isot luolat, joiden sisalla on hindutemppelit. Ylos asti paasee vain kiipeammalla  sinne johtavat 272 porrasta. Festivaaliin osaa ottavat hindut kiipeavat tungoksessa ylos asti temppeleille. Sen jalkeen, kun ovat vaeltaneet useita kilometerja kapungin temppeleilta tanne luolille, lavistettyina ja kantaen painavia rakennelmia ja kannuja mukanaan. Taman kaiken kestamiseen tukahduttavassa kuumuudessa ja ihmispaljoudessa tarvitaan rukouksen voimaa. Uskoisin etta Paljon!

Olin kuullut tarinoita etukateen mita odottaa festivaaleilta, mutta meininki oli silti hyvin shokeeraavaa ja karua. Ihmiset siis lavistavat itseaan, toisilla on paksu lavistys kielen ja/tai poskien lapi, toisilla taas isoja "ongenkoukkuja" selka taynna ja naista roikkuu kukkia, omenia, appelsiineja jne. Toisinaan naihin koukkihin on myos kiinnitetty naruja ja muut ihmiset vetavat naruista eri suuntiin tai selkanahkalla vedetaan jotain isompaa lahjusta/patsasta jumalille. Toiset taas kantavat isoja "kavadiseja" hartioilla, kirkkaasti koristeltuja kehikoita joiden taytyy painaa todella paljon. Naiset kantavat paan paalla hopeisia kannuja taynna maitoa, joka on myos lahja jumalille. Itseaan lavistavat ihmiset paastoavat, rukoilevat ja menevat transsiin, jolloin lavistaminen ei kuulema satu.. he tanssivat ja laulavat ja  lahiomaiset ja ystavat ovat tukemassa vierella ja soittavat rumpuja ja laulavat mukana. Puhumaan ei tietenkaan pysty, jos poskesta poskee kulkee lavistys ja mukaan on otettu kielikin. Mutta itseani mietitytti myos tuo juomapuoli, koska kuumuus on valtava.

Meininki oli kylla todella erikoista ja hieman vauhdikkaampaa kuin perinteiset luterilaiset kirkonmenot. Porukkaa oli aivan pirusti, vuosittain jopa 800 000 hindua ja turistia ottaa osaa tapahtumaan taalla. Mutta pakkohan sinne oli menna ihmettemaan naita outoja rituaaleja ja sita ihmispaljoutta. ja jarkyttamaan omaa mielenrauhaa, kylla ihmiset nayttaisi olevan aika hulluja myos talla puolen palloa.

Me emme suinkaa menneet ylos luoliin temppeleihin vaan ihmelteltiin menoa alhaalta kasin, mutta kaiken mahdollisen naki myos taalla. Ja kuten asiaan kuuluu, joka puolella oli perinteiset markkinamyyjat myymassa ruokaa, juomaa, herkkupaloja, vaatteita, kenkia, musiikkia jne. Tama ei kylla ole paikka heikkohermoisille tai ihmispaljoudesta ahdistuville. Mutta paljon seka tapahtumaan osallistujissa etta seuraajissa oli mukana pienia lapsia.

Paikka olisi saattanut olla myos nakemisen arvoinen surullisuudessaan seuraavana paivana. Voi vaan kuvitella sita roska ja sotkun maaraa...

Lohikaarmeen vuosi

Uusi vuosi on saatu taas kayntiin, talla kertaa kiinalaisten kalenterissa alkoi lohikaarmeen vuosi. Ja kiireisena alkoikin. Tyo matkan johtajana, matkaoppaana seka tulkkina on pitanyt vakkaraa niin kiireisena viimeiset 2 viikkoa ettei ole ehtinyt edes blogia paivittamaan.

Pari viikkoa sitten noukin Singaporesta kyytiin aitin ja isan ihmettelmaan maailman menoa talla puolen palloa. Ja kyllahan sita ihmettelmista riittikin. Kahdessa viikossa ehtii vaikka ja mihin. Suurkaupunkien hohdosta ja hulinasta nautittiin seka Singaporessa etta Kuala Lumpurissa. Kaytiin nauttimassa drinkit 64 kerroksessa pilvenpiirtajan katolla eika huimannut yhtaan! Ainakaan viela sen yhden lasillisen jalkeen. Lisaksi kouluttiin kiinalaisten markkinakojuja ja ihailtiin kaksoistorneja ja muita ihmeellisia rakennelmia ja naiden valoja. Vastapainona kaytiin myos viidakon perukoilla, joka tuntui taas aivan omalta maailmalta. Taalta isa jo haaveili mokkia elakepaiville ja vaihteli sujuvasti kalajuttuja paikallisten kanssa. Kaikki tietenkin omilla kielillaan, asian taisi ratkaista kasien leveys. Ja paasipas sita ajelemaan myos paikallista venetta ja hyva ettei niistakin jo kauppaa tehty. Ja kuinka moni mimmi rymyaa viidakossa kiipeillen kallioiselle vuorelle ja kavelee puunlatvoissa riippusiltoja pitkin. No ainakin meidan aiti!

Ja tietenkin tallaiseen reissuun kuuluu myos rantalohoily, joten toiseksi viikoksi rykastiin saarelle ja otettiin rennosti ja nautittiin hyvasta ruuasta ja uskomattomista auringonlaskuista. Lukuunottamatta veneajeluita, saarikierrosta, vuorenhuiputusta ja katukojuissa shoppailua jajaja. Taitaa olla levottomia sieluja koko perhe taynna. Mutta kaikki sentas selvittiin hengissa kun allekirjoittanut opetteli ajamaan autoa vaaralta puolelta vaaralla puolella tieta. Taisi olla isan stressaavin lomapaiva. Mutta porukat on nyt lahetetty turvallisesti kohti hyisevan kylmaa Suomea ja vakkara jatkaa kohti uusia seikkailuja!

Ps. Vaimolle isot onnittelut. Olit lampimasti ajatuksissa 3. paiva, kun ajelin yobussilla kohti Pangkoria. Muspus!!

Samulin kanssa KL:ssa

Elossa ollaan ja perille Kuala Lumpuriin paasty. Kotoisat luteenpuremat ropassa (sataa ja tuhatta) ja nilkat turvoksissa, mutta olo on niin kovin kotoisa miljoonan kiinalaisen keskella (mutta siis kylla ma Malesiaan olen laskeutunut).. Kiinalaisten uusi vuosi on siis tuloillaan ensi viikonloppuna ja niita pyorii ymparilla jopa enemman kuin yleensa. Kovasti on lyhtya ja pylvasta viritelleet pitkin kujia ja katuja, voipi olla viikon paasta aikamoista hulinaa:)
Tassa aikaerosta parantuessa ja porukoita odotellessa, olen mm. jarkkaillyt bussilippuja ja muuta mukavaa ohjelmaa heidan paan menoksi. Ensimmaisen paivan vietin metsastaen 6 tuntia bussilippuja, mutta kehitys on saapunut myos Malesiaan. Epatoivoisten tuntien jalkeen paadyin nimittain ostamaan ko. liput internetista. Eipa tullut semmoinenkaan mieleen sitten heti aluksi. Noo, katsellaan viela et mihin bussiin ja minne ne liput on, silla hieman jannitysta ja ongelmia tuotti tuo japanin kieli, milla ne tuli ostettua. No oli se suunta bussilla mihin hyvansa niin varmaa on, etta myos taman bussin ovat kiinalaiset vallanneet vaeltaessaan uuden vuoden juhlintaan.

Ps. Koti-ikavaa lievitin kaymalla katsomassa ihanaa Samulia. Kylla, Edelmanin Samulihan se pyorii taallakin valkokankaalla. Ei paase siitakan eroon sitten missaan enaa. Onneksi tuo elokuvissa kaynti on niin halpaa, etta voi kayda kattelemassa sita vaikka joka paiva, se on parasta!!

Taas mennään!! Oujee..
Talven ensimmäiset ja viimeiset hiihdot hiihdetty! Bussi lähtee neljän tunnin päästä, rinkka tyhjänä, tavarat levällään ja Plan B otettu käyttöön ;) tästä se siis taas lähtee. Matka maailmalle, matka kohti uusia seikkailuja, makunautintoja, kilpakosijoita, huiputuksia ja aallonpohjia! Ota kiinni jos saat..

ps. Nimi väkkärä on isin antama ja tarkoittaa kuulema ikiliikkuja. näinköhän ois:)