Tien paalla

Ensimmaiseksi muutamia huomioita Australiasta. Nainkin sivistyneeksi maaksi taalla on huonoin matkapuhelin kuuluvuus ja internet yhteys ikina. Etenkin jos menet isomman kaupungin keskustan ulkopuolelle. Lahioissa joutuu jo navigoimaan kuuluvuutta ja sen loytyessa olemaan liikkumatta, ettei se vaan katoa. Kuin vuosia sitten maalla Kinttumaella. Tama tosin ei ole syyna siihen, etta vakkaran blogissa on ollut hiljaiseloa.

Pari viikkoa sitten otettiin auto alle ranskalaisen, belgialaisen ja hollantilaisen reissarin kanssa ja suunnattiin tuonne lounaisrannikolle. Kukaan ei tietenkaan tuntenut toisiaan etukateen, tavattiin n. 10 min. ennen starttia. Mutta ensimmaisen paivan viini ja olut maistelut tuotti toivotun tuloksen ja rikkoi jaan, jos sita nyt edes oli olemassa. Ma kun olen niin kovin ujo, arka ja hiljainen. Paadyttiin viettmaan iltaa (lue: yopymaan) eraalle viinitilalle erittain onnistuneen maistelun jalkeen. Isanta oli ilmeisesti maistellut olutpanimon oluita jo etukateen ja tarjosi meille hyvinkin reippaalla kadella viinia maisteltavaksi. Yleisen kasityksen mukaan viinia maistellaan hieman lasin pohjalta, mutta me ennemminkin paadyttiin tarkistamaan useammankin pullon laatu. Viinin lisaksi tarkistettiin myos olutpullojen ja shamppanjan laatu. Shamppanjat maisteltiin reppureissu tyyliin takapihan poreammeessa. Ei hullumpaa.

No kylla me muutakin tehtiin ja nahtiin kuin viinitiloja, joita on muuten tassa maassa ainakin satoja ellei enemman. Viininmaistelulla ei pitkalle etene roadtripilla, koska jonkun pitaa pitaa myos auto liikkeessa. Eli harrastettiin myos juustojen, suklaan, nougaan, keksien ja kahvien maistelua. Hieno maa! Matkattiin reittia Fremantle, Bunbury, Busselton, Dunsborough, Yallingup, Margaret River, Augusta, Pemberton ja Albany. Matkalle osui mielettomia biitseja, viihtyisia pikkukaupunkeja, muutama majakka, 2 km pitka laituri, ties kuinka monta kansallispuistoa, thromboliitti kivia (2000 vuotta vanhoja elavia fossiileja, maailman vanhimpia elossa olevia elioita, elaman alkulahde, muistuttavat lahinna kivia) eli vaikka ja kuinka paljon nahtavaa! Yksi reissun huippuja oli, kun kiivettiin 60 metria korkeaan puuhun! Kuin siistia, mutta kylla siina jalat vahan tutisi, kun kaytannossa ei ollut mitaan turvaverkkoa tai valjaita (ei kerrota aidille). Valitettavasti valaat ja delfiinit jaivat viela talla kertaa bongaamatta, koska talla hetkella ei ole heidan liikkumisaika. Muutama kenguru bongattiin, onneksi ei kuitenkaan auton tuulilasista. Ja aamulenkit tuli tehty pelikaanien ja mustien joutsenien seurassa. Mahtavuutta!

Rottnest island

Talla viikolla kaytiin tarkastamassa myos Perthin edustalla oleva Rottensin saari. Auton sijasta liikuttiin talla kertaa fillareilla, 60 km paivan aikana heilahti "kevyesti" eli viela ei ihan rapakunnossa olla. Aivan mielettoman upea asumaton ja autoton saari. Eika ole edes pilattu tuhansilla hotelleilla, vain pari hotellia, leirinta alue seka kauppa ja leipomo saaren toisella laidalla, mutta muuten mahtavia tyhjia rantoja ja ilmeisen upeita snorkaus paikkoja!

Viikon kuuma uutinen, musta tuli eilen footie fysio eli paikallisen jalkapallojoukkueen uusin apuri :)