Tama on ollut viimeisten viikkojen ehdoton teema, ei ole mennyt kaikki ihan putkeen, mutta jotenkin aina lopputulos ollut enemman tai vahemman onnistunut. Taman paivan ehdoton kuuma uutinen on Australian viisumin saapuminen. Muilla sen saaminen on kestanyt kahvin verran tai maksimissaankin pari paivaa, mutta mulla siihen meni kaksi viikkoa, muutama vierailu lahetystossa (vaikka kysessa oli online hakemus), laakarin tarkastus rintakehan rontgen kuvineen (mitah?) ja ehka muutamia menetettyja hermoja ja epatoivon hetkia kuluneiden paivien aikana. Mutta tanaan se on taalla!! Tosin nainkohan ne paastaa mut tullista lapi, koska nakojaan oon hyvinkin epailyttava henkilo..
Luteet valtaa taas alaa ja kuppa juhlii tanakin vuonna! Kaikkea eksoottista sita paaseekin kokeemaan, silla meidan kaaosmaisen ja uuvuttavan (mutta sitakin hauskemman) kehitysvammaisten leirin jalkeen tukasta loytyi taita. Onkin ollut sopivaa ajanvietetta etsia luteita tasta pehkosta. Jennille tiedoksi etten varmaan ikina oon kammannut ja harjannut hiuksia nain ahkerasti, mutta kerrankos sita:) Ja ettei paase tuudittautumaan hyvaan oloon niin taiden jalkeen iski ruokamyrkytys. Seka tuhat ja sata kuitsevaa otokan puremaa, jotka muutaman paivan ajan raastoi hermoja. Tehokkain keino lievittaa kutinaa oli seista joessa kaulaa myoten (mutta tama ei ehka ollut kaikken mukavin keino keskella yota). Pyrin siis lievittamaan tuskia levittamalla puremiin n. 5 eri kutinaa lievittavaa ainetta erikseen ja kaikkea yhtaikaa (oli kiinalaista, suomalaista, malesialaista...), mutta eipa tamakaan juuri auttanut. Ja joku viela vaittaa ettei niita puremia saa raapia, koska se vaan aiheuttaa lisaa kutinaa. Vaitan ettei ko. henkilot tieda mita on, kun oikeasti sadat puremat kihelmoi yhtaikaisesti.
Mutta edella mainittuun kehitysvammaisten leiriin Cameron Highlandseilla. Leiri sujui pienista hankaluuksista huolimatta onnistuneesti. 45 kehitysvammaista ja 45 vapaaehtoista huolehtimaan lapsista seka liskasi parikymmenta muuta hoitamassa jarjestelyita ja ohjelmaa. Sanon etta huh!! Mutta kaikilla oli hymyista paatellen hauskaa, ainakin hetkittain. Kukaan ei kadonnut, ainakaan lopullisesti. Michael Jackson teki jalleen pikavisiitin Malesian lavoilla ja oli tallakin kertaa uskomaton. Heitettiin taas palloa kaikilla mahdollisilla tavoilla ja kisailtiin kaikessa mahdollisessa. Kerattiin roskia paikalliselta puistoalueelta ja tanssittiin suomihitteja. Lisaksi harrastettiin paljon odottelua ja odottelua, unettomia oita seka ohjelman uudelleen organisointia.
Omalta osalta katselin leiria talla kertaa hieman eri vinkkelista silla vapaaehtoisen sijasta olin osa jarjestely toimikuntaa. 3 paivaa tuli heiluttua radiopuhelin kadessa, laskien ihmisten paita, huolehtien ettei kukaan 120 ihmisesta jaa bussista, vieden lapi ohjelmaa ja tehden siihen muutoksia. Erittain haastavaa ja uuvuttavaa, mutta niin kovin mielenkiintoista ja hauskaa.
Lisaksi pariin viimeiseen viikkoon mahtunut ihania ihmisia, jalleennakemisia seka jaahyvaisia.. Paljon hyvaa ruokaa ja juomaa (myos ilmaisia seka yopaikkoja teltasta pilvenpiirtajaan (ilmaisia). Naista ilmaisita ruuista on pakko mainita viime sunnuntain ranskankielen viikon kunniaksi jarjestetty brunssi Kuala Lumpurissa jossa kaytiin kuokkimassa. Ruoka oli hyvaa ja sita oli riittavasti, useista eri maista, riisista ranskalaiseen juustoon ja kaikkea silta valilta. Unohtamatta tietenkaan ruokajuomana tarjoiltuja viineja ja oluita:) Hyvalla vainulla taas mentiin.
Mutta nyt nokka ja ajatukset alkaa kaantymaan kohti Australiaa ja Perthia. Lentoliput varaukseen ja opaskirja kateen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti