Gibb River Road



Mitchell falls

Yksi Australian haastavimmista mettateista Gibb river road (ja tama maahan on taynna paallystamattomia kuoppaisia hiekkateita) sijaitsee pohjoisessa Kimberlyn alueella. Opaskirjat kuvailevat tata reittia legendaariseksi, villiksi, haastavaksi ja kauneimmaksi osaksi Australiaa. Ja tama kaikki naytti pitavan enemman kuin paikkansa. Punaista hiekkaa ja polya, todella kuoppaisia ja mutkaisia hiekkateita, joen ylityksia, ei sahkoa eika kuuluvuutta puhelimessa eika juuri mitaan muitakaan mukavuuksia, eika mitaan asiaa ilman kunnon nelivetoista autoa. Ja ehdottomasti parhain viikko Australiassa tahan mennessa.

Vuokrattiin viiden hengen kesken kunnon menopeli talle legendaariselle reitille. Tai olimme siina luulossa, etta meilla oli kunnon auto, mutta oli mukava huomata satojen kilmoetrien paassa puskissa, erittain haastavilla teilla, etta meidan autossa oli erikokoisia renkaita ja iskunvaimentimet olivat taysin hajalla. Oikeenkin mukavan pomppuisia ja liukkaita ajomatkoja oli meilla. Onneksi suomalaiset ja saksalaiset on tunnetusti erinomaisia rallikuskeja.

Mina ja kroko

Kaikesta huolimatta vietettiin uskomaton viikko kierrellen rotkoja ja kuruja, uiden luonnon altaissa ja hyppien vesiputouksilla (toimi myos suihkuna), makoillen krokotiilien vieressa ja vaellellen luolissa.  Nukuttiin erinaisissa puskissa keskella Dingoja ja lehmia. Emme ainoastaan nahneet kiiluvia silmia ja kuulleet ulinaa vaan yhtena yona jouduimme kriminaalidingojen uhriksi ja aamulla oli eraskin pari kenkia kadonnut leirista. Nayttavat kovasti tykkaavan kalliista merkkikengista ja lippiksista! Viimeisten paivien kohokohtana oli Mitchell fallsit, nelja eri vesipuotusta perajalkeen tippuvat rotkon pohjalle, mieletonta! Tosin sinne johtava tie oli n. 80 km suuntaansa ja keskinopeus n. 20-40 km/h. Ihan vaan muuatama monttu osunut sille tien patkalle. Bell gorgessa naimme taydellisen vesiputouksen, Galvanas gorgella uitiin koko paiva ja hypittiin muutamasta metrista kielekkeilta altaaseen ja Windjana Gorgella ihastelimme krokotiileja vain parin metrin paasta. Naiden makean veden krokojen ei tulisi olla ihmislle vaaraksi. Tama taisi olla ainoa paikka missa kuitenkin paatimme jattaa uimisen valiin. Ennen lahtoa monet paikalliset tosin varoittelivat, etta Kimberlyn alueella ei kannata uida, koska siella on paljon krokotiileja. Otimme tietenkin neuvoista vaarin ja uimme joka paiva!

Oujeah!

8 paivan mettareissun jalkeen palasimme "sivistykseen", eli kavimme tankkaamassa ruokavarastot 1500 asukkaan Derbyssa ja etsimme lahistolta kiva lammenranta puskan yopymiseen. Taalla paasimme vihdoin "oikeaan suihkuun" eli kaytannossa ripustimme pressun pakettiauton taakse ja katolla olevan vesisailion paassa oli suihku! Kylla siina ainakin pahimmat polyt sai huudeltua! Karavaanielama on sitten mukavaa!