Sukelluksissa

Vakkaralla on uusi harrastus (kallis sellainen), sukellus! Ja se on niiiiiiiiiiiin kivaa!

Talla viikolla otin toista vapaata 4 paivaa ja suoritin avovesi sukelluskurssin. Isimaiseen tyylin ilmoitusluontoisesti kerroin perjantaina pomolle, etta pidan maanantaista alkaen 4 paivaa vapaata kurssia takia ja nakojaan tama taktiikka toimii myos taalla maailman toisella puolella. Terveiset vaan kalastajille Lappiin ja mukavaa australialaista isanpaivaa (joka oli kyllakin eilen)!

Takana on aivan uskomaton viikko. Myos uskomattoman rankka viikko. Neljan paivana aikana on opiskeltu teoriaa ja harjoiteltu tekniikkaa, taitoja ja turvallisuutta ensin altaassa seka sen jalkeen meressa. Ja tietenkin tehtiin myos meidan ensimmaiset ihka oikeat sukellukset. Aloitettiin suoraan huipulta, ensimmainen sukelluspaikka Navy Pier on listattu 10 joukkoon maailman parhaiden sukelluspaikkojen listoilla. Laiturin alla piilee valtavat maarat erilaisia kaloja (valtavia sellaisia), mustekaloja, kaarmeita, haita jne. Esitteessa sanotaankin, etta paras tapa kuvailla kohdetta on merenalainen akvaario ilman lasiseinia. Toinen virallinen sukellus tehtiin Muironin saaren edustalla. Taalla ihailtiin enemman varikasta korallia, korallikaloja ja kilpikonnia. Venematka saarelle kestaa noin 1,5 tuntia joten matkalla saatiin taas katsella ryhavalaiden leikkeja veneen ymparilla. Huipulta on toki hyva aloittaa, mutta voi vesijarven muikkujen bongailu tulevaisuudessa tuntua vahan laimealta. 

Illallinen

Toinen viime viikkojen huippuhetkista tapahtui pari viikkoa sitten, kun paasin nakemaan (free) Willin ja sen kaverit. Eli onnistuttiin bongaamaan miekkavalas perhe merella. Samainen perhe on bongattu alueelta vuosina 2006, 2008 ja 2010. Lahestulkoon jokainen ihminen niin paikalliset kuin turistit ovat tasta kateellisia. Miekkavalaat ilmaantuvat vain muutamiksi paiviksi ja ovat huomattavasti arempia ja vaikeammin bongattavia kuin ryhavalaat. Hyvalla vainulla ja tuurilla taas mentiin. Ja oli ne vaan kauniita!

Exmouth koti

Ja loppuun viela pieni selonteko arjesta Exmouthista. Myonnettakoon totuus, etta vaikka elama onkin aika jees taalla Ningaloon koralliriutan kupeessa niin joka aamu, usein 6 paivana viikossa myos taalla mennaan normaalisti toihin. Koti (kuvassa) ollaan jaettu parhaimmillaan 5 henkilon kesken ja se on ollut suhteellisen kansainvalinen, suomalainen, ranskalainen, englantilainen ja 2 australialaista seka Banjo koira. Itse asustelen toisessa makuuhuoneessa sisalla ja muut vuokralaiset ovat pystyttaneet teltat takapihalle. Iltaisin yleensa tehdaan yhdessa ruokaa ja istuskellaan tietokoneen tai nuotion aaressa tai katsellaan leffoja. Iltasin on myos kiva kayda rannalla juoksemassa tai katselemassa auringolaskua ja ihastelemassa tahtia. Vaikka maisemat, rannat, fisut ja muut turrut ovat todellakin olleet nakemisen ja kokemisen arvoisia niin vahintaan yhta tarkeita ovat ne uudet ystavat, jotka ovat pitaneet huolta ja joiden kanssa on vietetty unohtamattomia koti-iltoja ja nautittu aamukahveja silmat ummessa. 

Kuun nousu

Yksi niista lukemattomista upeista auringonlaskuista

No Worries!

Elama Exmouthissa on aikasta cool! Toissa on kivaa ja vapaa-ajalla viela kivempaa! Varmaan se on sitten kuitenkin tama luonne, kun onnistuu olemaan kiireinen jopa tuppukylassa. Mutta olen ilmeisen hyvin onnistunut valitsemaan kaverinin. Yhdella on talo, jonka kautta jarjestyy asuminen, toinen on kokki, joka tekee mulle ruokaa, kolmas on valaiden tutkija jonka kanssa kayty ihastelemassa merielamaa seka pari hierojaa, jotta rentoutuminen taman kaiken kiireen keskella on mahdollista;)

Olen paassyt ihailemaan omin silmin useampaakin meren asukkia. Uintikavereina on ollut niin isot Manta rayt, hait, kilpikonnat kuin pienemmat ja varikkaat korallikalat. Taytyy kylla myontaa, etta hieman hirvitti kun snorklatessa syvassa meressa eteen ui suhteellisen iso hai! Onneksi talla kertaa suomalainen liha ei herattanyt kiinnostusta.Veneesta kasin on ihasteltu ryhavalaiden ja miekkavalaiden touhuja vedessa. Kovasti pikkuiset ryhavalaat opettelivat uusia temppuja viime viikolla ja me saimme ihastella naita hyppyja ja vilkutuksia koko iltapaivan.

 

Mullakin on kuulema ihan oma valaslajinsa finnwhale? Nainkohan on tullut herkuteltua liikaa, kun samassa taloudessa asuu kokki. Mutta siis ihan oikeasti tammoinen valaslaji on olemassa!
Muita mainitsemisen arvoisia uusia kokemuksia viime viikoilta mm. ankkurin sukellusta meresta, kengurun poikasten ruokintaa tuttipulloista, kalastusta snorklaus maskin ja keittioveitsen kanssa, kuunnousuja seka tayden kuun joogausta.

Exmouth

Taman hetkinen koti sijaitsee Exmouthissa, mika loytyy taalta lansirannikolla kaukana kaikesta. Perthiin on matkaa 1300 km, Darwiniin 3400 km ja lahimpaan supermarkettiinkin 370 km. Joku nyt epailee, etta lipsahti vahan liikaa nollia, mutta kylla ne luvut valitettavasti vaan pitaa paikkansa. Keskustasta toki loytyy pari paikallista Siwaa, jossa elintarvikkeet tunnetusti kalliita ja valikoima huono. Siwojen lisaksi taalla on viinakauppa ja pubi, kuten jokaisessa tuppukylassa kuuluu olla, niin Australiassa kuin Suomessakin. Siinahan se keskusta nyt sitten jo melkein olikin. Asukkaita 2500 seka nain talven sesonkiaikaan 5000 turistia, jotka tulevat pakoon etelan "kylmaa" (kaikkihan on suhteellista) talvea. Eika ihme, etta tulevat silla keskimaarin Exmouthissa on 320 aurinkoista paivaa vuodessa.

Ja tassa vastaus teidan kysymyksiin jotka kuulen tanne Australiaan asti.
Mita ihmetta ma taalla teen?!
No ihan ensimmaiseksi toita! Paikallisella hierontaklinikalla nayttaa olevan hyvinkin kovan bisnesvaiston omaava omistaja (ja vielapa hieno nimi!), kun ymmarsi palkata tuvan taydelta suomalaista ammattitaitoa;) Tanjat osaa! Toinen syy miksi mina ja ne tuhannet muut turistit talle alueelle suuntaavat, on merenalainen elama 100 km pitkalla Ningaloon riutalla. Kolmas syy on Cape Rangen kansallispuisto kanjoineineen, luolineen ja upeine ulkoilu mahdollisuuksineen. Vapaapaivina taalla kuulema suunnataan sukeltamaan, snorklaamaan ja surffaamaan tai vaihtoehtoisesti kalastamaan ja telttailemaan. Eli vahan niinku Lahdessa laittais rapylat reisille ja suuntais Moysan rantaan.

Vedenalaismaailma on taalla uskomatonta ja lahes ainutlaatuista. Toissa paivana kun kaytiin snorklaamassa, tuntui kuin olisi ollut sisalla leffassa 'nemoa etsimassa'. Korallia loytyy kaikissa vareissa ja niiden ymparilla ui vaikka ja kuinka paljon kaloja kirkkaissa vareissa. On turkoosia, pinkkia, keltaista, oranssia, punaista, sinista, mustaa, valkoista jne. Nahtiin myos meritahtia, merihevosia, merikurkkuja, kilpikonnia ja simpukoita. Yhtaan haita ei tullut vastaan, mutta niitakin vedessa vaanii. Huhtikuusta heinakuuhun taalla paasee uimaan valashaiden kanssa, toukokuusta marraskuuhun manta rayden kanssa, heinakuun lopulla tulevat valaat ja syksymmalla viela kilpikonnan poikaset. Ja rantapoukamissa voi bingata delfiinit leikkimassa.



Talla viikolla tein vahan lahempaa tuttavuutta myos kenguruiden kanssa. Tuolla mun lenkkipolun varrella kun niita on ihan valtavasti. Otettiin vahan skabaa, mutta ei ihan tahdo viela perassa pysya.. Siis kengurut ei pysy mun perassa! Eilen illalla maisteltiin myos yhta kengurua illallisella. Oli muuten todella hyvaa! Eika tarvinnut edes itse pyydystaa vaan sita sentas oli tarjolla Siwan hyllyssa. Muo kosiskeltiin toissa paivana myos toihin Australian armeijaan. Ilmeisesti mun ajotaidot tuolla hiekkadyyneilla vakuuttivat? Vai oiskohan niilla sittenkin vain vaikeuksia saada porukkaa tyoskenetelmaan tanne korpeen. Liian vahan ihmisia liian isossa maassa.

Gibb River Road



Mitchell falls

Yksi Australian haastavimmista mettateista Gibb river road (ja tama maahan on taynna paallystamattomia kuoppaisia hiekkateita) sijaitsee pohjoisessa Kimberlyn alueella. Opaskirjat kuvailevat tata reittia legendaariseksi, villiksi, haastavaksi ja kauneimmaksi osaksi Australiaa. Ja tama kaikki naytti pitavan enemman kuin paikkansa. Punaista hiekkaa ja polya, todella kuoppaisia ja mutkaisia hiekkateita, joen ylityksia, ei sahkoa eika kuuluvuutta puhelimessa eika juuri mitaan muitakaan mukavuuksia, eika mitaan asiaa ilman kunnon nelivetoista autoa. Ja ehdottomasti parhain viikko Australiassa tahan mennessa.

Vuokrattiin viiden hengen kesken kunnon menopeli talle legendaariselle reitille. Tai olimme siina luulossa, etta meilla oli kunnon auto, mutta oli mukava huomata satojen kilmoetrien paassa puskissa, erittain haastavilla teilla, etta meidan autossa oli erikokoisia renkaita ja iskunvaimentimet olivat taysin hajalla. Oikeenkin mukavan pomppuisia ja liukkaita ajomatkoja oli meilla. Onneksi suomalaiset ja saksalaiset on tunnetusti erinomaisia rallikuskeja.

Mina ja kroko

Kaikesta huolimatta vietettiin uskomaton viikko kierrellen rotkoja ja kuruja, uiden luonnon altaissa ja hyppien vesiputouksilla (toimi myos suihkuna), makoillen krokotiilien vieressa ja vaellellen luolissa.  Nukuttiin erinaisissa puskissa keskella Dingoja ja lehmia. Emme ainoastaan nahneet kiiluvia silmia ja kuulleet ulinaa vaan yhtena yona jouduimme kriminaalidingojen uhriksi ja aamulla oli eraskin pari kenkia kadonnut leirista. Nayttavat kovasti tykkaavan kalliista merkkikengista ja lippiksista! Viimeisten paivien kohokohtana oli Mitchell fallsit, nelja eri vesipuotusta perajalkeen tippuvat rotkon pohjalle, mieletonta! Tosin sinne johtava tie oli n. 80 km suuntaansa ja keskinopeus n. 20-40 km/h. Ihan vaan muuatama monttu osunut sille tien patkalle. Bell gorgessa naimme taydellisen vesiputouksen, Galvanas gorgella uitiin koko paiva ja hypittiin muutamasta metrista kielekkeilta altaaseen ja Windjana Gorgella ihastelimme krokotiileja vain parin metrin paasta. Naiden makean veden krokojen ei tulisi olla ihmislle vaaraksi. Tama taisi olla ainoa paikka missa kuitenkin paatimme jattaa uimisen valiin. Ennen lahtoa monet paikalliset tosin varoittelivat, etta Kimberlyn alueella ei kannata uida, koska siella on paljon krokotiileja. Otimme tietenkin neuvoista vaarin ja uimme joka paiva!

Oujeah!

8 paivan mettareissun jalkeen palasimme "sivistykseen", eli kavimme tankkaamassa ruokavarastot 1500 asukkaan Derbyssa ja etsimme lahistolta kiva lammenranta puskan yopymiseen. Taalla paasimme vihdoin "oikeaan suihkuun" eli kaytannossa ripustimme pressun pakettiauton taakse ja katolla olevan vesisailion paassa oli suihku! Kylla siina ainakin pahimmat polyt sai huudeltua! Karavaanielama on sitten mukavaa!




                              

West Coast

Kaksi viikkoa sitten jatin Pertin taakse ja muutin osoitteeseen YTZ-233. Tama on siis auto, tarkemmin sanottuna pakettiauto, joka on tuunattu erityisesti reissarin kulkupeliksi ja asunnoksi. Edesta loytyy istuimet kolmelle ja takaa makuuhuone ja keittio. Pari viikkoa sitten lahdettiin tahkoamaan lansirannikkoa n. 2000 km kohti pohjoista yhden ranskalaisen pojan ja toisen suomalaisen tyton kanssa pari viikkoa. Siita asti ollaan tosissaan asuttu autossa, mukavasti kolme ihmista mahtuu nukkumaan pakettiauton takaosaan, ruoka on valmistunut trangialla ja pesulla kayty meressa ja joissa (onneksi toisinaan rannoilta loytyy myos ilmaisia suihkuja).



Karinjini

Ajettiin reittia Perth, Pinnacles, Kalabarri national park, Monkey Mia, Coral Bay, Exmouth, Karijini national park ja Broome. Valiin toki mahtui myos monta pikkukylaa (lahinna ruokavaraston tankkausta) ja satoja kilometreja aavikkoa ja suoria teita, mutta nuo varmasti ne ajoreitille osuneet huippukohdat! Aivan mielettomia paikkoja, Pinnaclesin tuhannet kivipatsaat aavikolla, Kalabarrin kanjonit ja kielekkeet ja Monkey Mian delfiinit ja simpukkarannat. Coral bayssa ja exmouthilla harrastettiin snorklausta (yhtaan haita ei osunut nakopiiriin) ja Karijinilla kaveltiin mielettoman kanjonin reunalla ja pohjalla ja uitiin luonnonaltaiden kirkkaissa vesissa. Nahtiin myos paljon villielaimia, kenguruista suurin osa taisi olla kuolleena tienposkessa, mutta matkalle osui villilehmia (myos ketarat ojossa tienposkessa tai auton vieressa aamulla herattamassa), lampaita, meirlehma, kaloja, kaaremeita ja miljoonasti karpasia.Muiden turrujen nimia ei osattu suomentaa tai tiedetty ollenkaan!

YTZ-233

Polya, hiekkaa, aavikkoja, kymmenien kilometrien pituisia suoria, tienposkessa vietettyja oita, jaatavan kylmia oita ja tuskasen kuumia paivia, hajonneita jarruja, ilmaisten leiripaikkojen metsastysta, nuotiopiireja, aamupalalettuja, autossa asuvien yhteiso, yomarkkinoita, kuunnousu, dinosaurusten jalanjaljalkia ja istumista, istumista, istumista autossa. Ja Niin siistia!
Hanuri puuduksissa lahdetaan seuraavalle roadtripille, auto pienenee ja porukka lisaantyy. Oujeah. Mahtaa tulla uskomaton reissu Kimberlyn alueen luonnonihmeisiin!

Tien paalla

Ensimmaiseksi muutamia huomioita Australiasta. Nainkin sivistyneeksi maaksi taalla on huonoin matkapuhelin kuuluvuus ja internet yhteys ikina. Etenkin jos menet isomman kaupungin keskustan ulkopuolelle. Lahioissa joutuu jo navigoimaan kuuluvuutta ja sen loytyessa olemaan liikkumatta, ettei se vaan katoa. Kuin vuosia sitten maalla Kinttumaella. Tama tosin ei ole syyna siihen, etta vakkaran blogissa on ollut hiljaiseloa.

Pari viikkoa sitten otettiin auto alle ranskalaisen, belgialaisen ja hollantilaisen reissarin kanssa ja suunnattiin tuonne lounaisrannikolle. Kukaan ei tietenkaan tuntenut toisiaan etukateen, tavattiin n. 10 min. ennen starttia. Mutta ensimmaisen paivan viini ja olut maistelut tuotti toivotun tuloksen ja rikkoi jaan, jos sita nyt edes oli olemassa. Ma kun olen niin kovin ujo, arka ja hiljainen. Paadyttiin viettmaan iltaa (lue: yopymaan) eraalle viinitilalle erittain onnistuneen maistelun jalkeen. Isanta oli ilmeisesti maistellut olutpanimon oluita jo etukateen ja tarjosi meille hyvinkin reippaalla kadella viinia maisteltavaksi. Yleisen kasityksen mukaan viinia maistellaan hieman lasin pohjalta, mutta me ennemminkin paadyttiin tarkistamaan useammankin pullon laatu. Viinin lisaksi tarkistettiin myos olutpullojen ja shamppanjan laatu. Shamppanjat maisteltiin reppureissu tyyliin takapihan poreammeessa. Ei hullumpaa.

No kylla me muutakin tehtiin ja nahtiin kuin viinitiloja, joita on muuten tassa maassa ainakin satoja ellei enemman. Viininmaistelulla ei pitkalle etene roadtripilla, koska jonkun pitaa pitaa myos auto liikkeessa. Eli harrastettiin myos juustojen, suklaan, nougaan, keksien ja kahvien maistelua. Hieno maa! Matkattiin reittia Fremantle, Bunbury, Busselton, Dunsborough, Yallingup, Margaret River, Augusta, Pemberton ja Albany. Matkalle osui mielettomia biitseja, viihtyisia pikkukaupunkeja, muutama majakka, 2 km pitka laituri, ties kuinka monta kansallispuistoa, thromboliitti kivia (2000 vuotta vanhoja elavia fossiileja, maailman vanhimpia elossa olevia elioita, elaman alkulahde, muistuttavat lahinna kivia) eli vaikka ja kuinka paljon nahtavaa! Yksi reissun huippuja oli, kun kiivettiin 60 metria korkeaan puuhun! Kuin siistia, mutta kylla siina jalat vahan tutisi, kun kaytannossa ei ollut mitaan turvaverkkoa tai valjaita (ei kerrota aidille). Valitettavasti valaat ja delfiinit jaivat viela talla kertaa bongaamatta, koska talla hetkella ei ole heidan liikkumisaika. Muutama kenguru bongattiin, onneksi ei kuitenkaan auton tuulilasista. Ja aamulenkit tuli tehty pelikaanien ja mustien joutsenien seurassa. Mahtavuutta!

Rottnest island

Talla viikolla kaytiin tarkastamassa myos Perthin edustalla oleva Rottensin saari. Auton sijasta liikuttiin talla kertaa fillareilla, 60 km paivan aikana heilahti "kevyesti" eli viela ei ihan rapakunnossa olla. Aivan mielettoman upea asumaton ja autoton saari. Eika ole edes pilattu tuhansilla hotelleilla, vain pari hotellia, leirinta alue seka kauppa ja leipomo saaren toisella laidalla, mutta muuten mahtavia tyhjia rantoja ja ilmeisen upeita snorkaus paikkoja!

Viikon kuuma uutinen, musta tuli eilen footie fysio eli paikallisen jalkapallojoukkueen uusin apuri :)

Elamaa Pertin kanssa

Pankkitili avattu, verokortti saapunut, huone vuokrattu ja toita etsitty. Siina viimeisen viikon saavutukset ja iloiset uutiset. Lisaksi paljon paljon uusia kokemuksia seka uusia tuttavuuksia. Kuluneella viikolla olen tutustunut vahan lahemmin Perttiin seka sen lahiymparistoon ja pieniin kaupunkeihin Fremantleen, Rockinghamiin seka Manduran. Biitsit ovat upeita, veneet (alukset) satamissa hulppeita, kaupungit viihtyisia, puistot kauniita, maaseutu vehreaa, ihmiset ystavallsia ja hammaslaakarit patevia, kalliita ja hyvannakoisia.

Viime viikonloppuna olin ensimmaista kertaa elamassani katsomassa Australialaista jalkapalloa, vahan kuin jenkkifutis, mutta ei sinne painkaan:) Pelivaline on sama tai ainakin nayttaa samalta, mutta kentta on pyorea, palloa ei saa hautoa eli se kadessa ei juosta ympari kenttaa vaan sita syotellaan/heitellaan koko ajan ja pisteita saa kun potkaisee pallon tolppien valiin. Taklata saa ja pitaa, mutta suojia pelaajilla ei ole! Pelaajia kentalla 22 per joukkue eli yhteensa yli 40, sutinaa siis riittaa! Katsomossa yli 30 000 ihmista peruspaivana ja yli 40 000, kun paikallisjoukkueet kohtaavat! Vau! Kokemus oli aika huikaiseva ja laji erittain mielenkiintoinen. Musta tuli nyt sitten Fremantle dockersien uusin fani. Taalla kun on pakko kannattaa jompaa kumpaa joukkuetta. Ihmiset kyselivat keta kannatan ennen kun edes tiesin lajista saati joukkueista mitaan. Footie on tosi iso juttu ikaan tai sukupuoleen katsomatta, kaikki puhuvat siita jatkuvasti.

Footien lisaksi viime viikonlopun ohjelmassa oli kuokkiminen seka criketti joukkueen saunaillassa etta yksissa kihlajaisissa. Molemmissa seka seura etta ruoka oli hyvaa ja sita oli riittavasti. Toisen illan seurauksena oli huoneen vuokraus ja toisena iltana loysin kadotetun australiaisen sedan ja mulle tarjottiin 4 vuoden viisumia, koska olen ruotsalainen fysioterapeutti? No yksi asia ainakin tuli todettua naissa hippaloissa, myos australialaiset osaavat kylla juhlia!