Gibb River Road



Mitchell falls

Yksi Australian haastavimmista mettateista Gibb river road (ja tama maahan on taynna paallystamattomia kuoppaisia hiekkateita) sijaitsee pohjoisessa Kimberlyn alueella. Opaskirjat kuvailevat tata reittia legendaariseksi, villiksi, haastavaksi ja kauneimmaksi osaksi Australiaa. Ja tama kaikki naytti pitavan enemman kuin paikkansa. Punaista hiekkaa ja polya, todella kuoppaisia ja mutkaisia hiekkateita, joen ylityksia, ei sahkoa eika kuuluvuutta puhelimessa eika juuri mitaan muitakaan mukavuuksia, eika mitaan asiaa ilman kunnon nelivetoista autoa. Ja ehdottomasti parhain viikko Australiassa tahan mennessa.

Vuokrattiin viiden hengen kesken kunnon menopeli talle legendaariselle reitille. Tai olimme siina luulossa, etta meilla oli kunnon auto, mutta oli mukava huomata satojen kilmoetrien paassa puskissa, erittain haastavilla teilla, etta meidan autossa oli erikokoisia renkaita ja iskunvaimentimet olivat taysin hajalla. Oikeenkin mukavan pomppuisia ja liukkaita ajomatkoja oli meilla. Onneksi suomalaiset ja saksalaiset on tunnetusti erinomaisia rallikuskeja.

Mina ja kroko

Kaikesta huolimatta vietettiin uskomaton viikko kierrellen rotkoja ja kuruja, uiden luonnon altaissa ja hyppien vesiputouksilla (toimi myos suihkuna), makoillen krokotiilien vieressa ja vaellellen luolissa.  Nukuttiin erinaisissa puskissa keskella Dingoja ja lehmia. Emme ainoastaan nahneet kiiluvia silmia ja kuulleet ulinaa vaan yhtena yona jouduimme kriminaalidingojen uhriksi ja aamulla oli eraskin pari kenkia kadonnut leirista. Nayttavat kovasti tykkaavan kalliista merkkikengista ja lippiksista! Viimeisten paivien kohokohtana oli Mitchell fallsit, nelja eri vesipuotusta perajalkeen tippuvat rotkon pohjalle, mieletonta! Tosin sinne johtava tie oli n. 80 km suuntaansa ja keskinopeus n. 20-40 km/h. Ihan vaan muuatama monttu osunut sille tien patkalle. Bell gorgessa naimme taydellisen vesiputouksen, Galvanas gorgella uitiin koko paiva ja hypittiin muutamasta metrista kielekkeilta altaaseen ja Windjana Gorgella ihastelimme krokotiileja vain parin metrin paasta. Naiden makean veden krokojen ei tulisi olla ihmislle vaaraksi. Tama taisi olla ainoa paikka missa kuitenkin paatimme jattaa uimisen valiin. Ennen lahtoa monet paikalliset tosin varoittelivat, etta Kimberlyn alueella ei kannata uida, koska siella on paljon krokotiileja. Otimme tietenkin neuvoista vaarin ja uimme joka paiva!

Oujeah!

8 paivan mettareissun jalkeen palasimme "sivistykseen", eli kavimme tankkaamassa ruokavarastot 1500 asukkaan Derbyssa ja etsimme lahistolta kiva lammenranta puskan yopymiseen. Taalla paasimme vihdoin "oikeaan suihkuun" eli kaytannossa ripustimme pressun pakettiauton taakse ja katolla olevan vesisailion paassa oli suihku! Kylla siina ainakin pahimmat polyt sai huudeltua! Karavaanielama on sitten mukavaa!




                              

West Coast

Kaksi viikkoa sitten jatin Pertin taakse ja muutin osoitteeseen YTZ-233. Tama on siis auto, tarkemmin sanottuna pakettiauto, joka on tuunattu erityisesti reissarin kulkupeliksi ja asunnoksi. Edesta loytyy istuimet kolmelle ja takaa makuuhuone ja keittio. Pari viikkoa sitten lahdettiin tahkoamaan lansirannikkoa n. 2000 km kohti pohjoista yhden ranskalaisen pojan ja toisen suomalaisen tyton kanssa pari viikkoa. Siita asti ollaan tosissaan asuttu autossa, mukavasti kolme ihmista mahtuu nukkumaan pakettiauton takaosaan, ruoka on valmistunut trangialla ja pesulla kayty meressa ja joissa (onneksi toisinaan rannoilta loytyy myos ilmaisia suihkuja).



Karinjini

Ajettiin reittia Perth, Pinnacles, Kalabarri national park, Monkey Mia, Coral Bay, Exmouth, Karijini national park ja Broome. Valiin toki mahtui myos monta pikkukylaa (lahinna ruokavaraston tankkausta) ja satoja kilometreja aavikkoa ja suoria teita, mutta nuo varmasti ne ajoreitille osuneet huippukohdat! Aivan mielettomia paikkoja, Pinnaclesin tuhannet kivipatsaat aavikolla, Kalabarrin kanjonit ja kielekkeet ja Monkey Mian delfiinit ja simpukkarannat. Coral bayssa ja exmouthilla harrastettiin snorklausta (yhtaan haita ei osunut nakopiiriin) ja Karijinilla kaveltiin mielettoman kanjonin reunalla ja pohjalla ja uitiin luonnonaltaiden kirkkaissa vesissa. Nahtiin myos paljon villielaimia, kenguruista suurin osa taisi olla kuolleena tienposkessa, mutta matkalle osui villilehmia (myos ketarat ojossa tienposkessa tai auton vieressa aamulla herattamassa), lampaita, meirlehma, kaloja, kaaremeita ja miljoonasti karpasia.Muiden turrujen nimia ei osattu suomentaa tai tiedetty ollenkaan!

YTZ-233

Polya, hiekkaa, aavikkoja, kymmenien kilometrien pituisia suoria, tienposkessa vietettyja oita, jaatavan kylmia oita ja tuskasen kuumia paivia, hajonneita jarruja, ilmaisten leiripaikkojen metsastysta, nuotiopiireja, aamupalalettuja, autossa asuvien yhteiso, yomarkkinoita, kuunnousu, dinosaurusten jalanjaljalkia ja istumista, istumista, istumista autossa. Ja Niin siistia!
Hanuri puuduksissa lahdetaan seuraavalle roadtripille, auto pienenee ja porukka lisaantyy. Oujeah. Mahtaa tulla uskomaton reissu Kimberlyn alueen luonnonihmeisiin!