Crappy but successful

Tama on ollut viimeisten viikkojen ehdoton teema, ei ole mennyt kaikki ihan putkeen, mutta jotenkin aina lopputulos ollut enemman tai vahemman onnistunut. Taman paivan ehdoton kuuma uutinen on Australian viisumin saapuminen. Muilla sen saaminen on kestanyt kahvin verran tai maksimissaankin pari paivaa, mutta mulla siihen meni kaksi viikkoa, muutama vierailu lahetystossa (vaikka kysessa oli online hakemus), laakarin tarkastus rintakehan rontgen kuvineen (mitah?) ja ehka muutamia menetettyja hermoja ja epatoivon hetkia kuluneiden paivien aikana. Mutta tanaan se on taalla!! Tosin nainkohan ne paastaa mut tullista lapi, koska nakojaan oon hyvinkin epailyttava henkilo..

Luteet valtaa taas alaa ja kuppa juhlii tanakin vuonna! Kaikkea eksoottista sita paaseekin kokeemaan, silla meidan kaaosmaisen ja uuvuttavan (mutta sitakin hauskemman) kehitysvammaisten leirin jalkeen tukasta loytyi taita. Onkin ollut sopivaa ajanvietetta etsia luteita tasta pehkosta. Jennille tiedoksi etten varmaan ikina oon kammannut ja harjannut hiuksia nain ahkerasti, mutta kerrankos sita:) Ja ettei paase tuudittautumaan hyvaan oloon niin taiden jalkeen iski ruokamyrkytys. Seka tuhat ja sata kuitsevaa otokan puremaa, jotka muutaman paivan ajan raastoi hermoja. Tehokkain keino lievittaa kutinaa oli seista joessa kaulaa myoten (mutta tama ei ehka ollut kaikken mukavin keino keskella yota). Pyrin siis lievittamaan tuskia levittamalla puremiin n. 5 eri kutinaa lievittavaa ainetta erikseen ja kaikkea yhtaikaa (oli kiinalaista, suomalaista, malesialaista...), mutta eipa tamakaan juuri auttanut. Ja joku viela vaittaa ettei niita puremia saa raapia, koska se vaan aiheuttaa lisaa kutinaa. Vaitan ettei ko. henkilot tieda mita on, kun oikeasti sadat puremat kihelmoi yhtaikaisesti.

Mutta edella mainittuun kehitysvammaisten leiriin Cameron Highlandseilla. Leiri sujui pienista hankaluuksista huolimatta onnistuneesti. 45 kehitysvammaista ja 45 vapaaehtoista huolehtimaan lapsista seka liskasi parikymmenta muuta hoitamassa jarjestelyita ja ohjelmaa. Sanon etta huh!! Mutta kaikilla oli hymyista paatellen hauskaa, ainakin hetkittain. Kukaan ei kadonnut, ainakaan lopullisesti. Michael Jackson teki jalleen pikavisiitin Malesian lavoilla ja oli tallakin kertaa uskomaton. Heitettiin taas palloa kaikilla mahdollisilla tavoilla ja kisailtiin kaikessa mahdollisessa. Kerattiin roskia paikalliselta puistoalueelta ja tanssittiin suomihitteja. Lisaksi harrastettiin paljon odottelua ja odottelua, unettomia oita seka ohjelman uudelleen organisointia.
Omalta osalta katselin leiria talla kertaa hieman eri vinkkelista silla vapaaehtoisen sijasta olin osa jarjestely toimikuntaa. 3 paivaa tuli heiluttua radiopuhelin kadessa, laskien ihmisten paita, huolehtien ettei kukaan 120 ihmisesta jaa bussista, vieden lapi ohjelmaa ja tehden siihen muutoksia. Erittain haastavaa ja uuvuttavaa, mutta niin kovin mielenkiintoista ja hauskaa.

Lisaksi pariin viimeiseen viikkoon mahtunut ihania ihmisia, jalleennakemisia seka jaahyvaisia.. Paljon hyvaa ruokaa ja juomaa (myos ilmaisia seka yopaikkoja teltasta pilvenpiirtajaan (ilmaisia). Naista ilmaisita ruuista on pakko mainita viime sunnuntain ranskankielen viikon kunniaksi jarjestetty  brunssi Kuala Lumpurissa jossa kaytiin kuokkimassa. Ruoka oli hyvaa ja sita oli riittavasti, useista eri maista, riisista ranskalaiseen juustoon ja kaikkea silta valilta. Unohtamatta tietenkaan ruokajuomana tarjoiltuja viineja ja oluita:) Hyvalla vainulla taas mentiin.

Mutta nyt nokka ja ajatukset alkaa kaantymaan kohti Australiaa ja Perthia. Lentoliput varaukseen ja opaskirja kateen!

Taydellisia paivia

Mista on taydellinen viikonloppu tehty?
Hyvasta elokuvasta, hyvasta seurasta, jalkapallosta, lampimasta merivedesta, auringosta, rankkasateesta seka herkullisesta ruuasta ja juomasta.. Ah niin ihanaa!
Tai vaihtoehtoisesti 100:sta ihmisesta joista puolet kehitysvammaisia (ja toinen puoli muuten vain outoja), epailyttavasta ruuasta, toinen toistaan oudoimmista peleista ja leikeista, valvotuista oista ja ylipitkista paivista seka discoillasta?
Hmm, ensimmainen vkonloppu toteutui viikko sitten Pangkorin saarella ja toinen taitaa olla edessa tulevana viikonloppuna kehitysvammaisten leirin merkeissa Cameron highlandseilla. Niin hullulta kuin se kuulostaakin niin uskoisin, etta molemmat viikonloput ovat loppupelissa omalla tavalla hukaisevan hauskoja ja taydellisia ja naamalla sailyy takuuvarmasti kestovirne viela paivia ellei viikkoja sunnuntain jalkeenkin.

Kulunut viikko on sisaltanyt myos muita taydellisia paivia tai ainakin taydellisia hetkia paivittain. Tiistaina juhlistettiin vakkaran lisaantyvia ryppyja ja uusia numeroita. Kaytannossa aamulla kakkua, lounaalla kakkua ja illalla kakkua. Rahkakakkua, oreokeksijuustokakkua ja guinnesskakkua taydennettyna loistavalla kinukkisapuskalla, huikeella seuralla ja tiukkaakin tiukemmalla futismatsilla sateisella Bethany Homen areenalla. Ei hullumpaa. Ja keskiviikkona eras herttainen paikallisnainen kevensi mun ikakriisia luullen muo 20-vuotiaaksi, kuuelma niin lapsenkasvot. Tosin tuli myos kavereilta palautetta ettei se ehka ole niin hyva enaa tassa iassa olla lapsenkasvoinen?!

No tanaan naistenpaivan kunniaksi syotiin vahan viela lisaa kakkua, talla kertaa ihan perinteista juustokakkua. Sokerit kattoon! Hyvaa naistenpaivaa kaikille ja kiitos onnitteluista ja osanotoista!

Ps. Vaarinkasitysten vahentamiseksi ja kateuden pistosten helpottamiseksi; On taalla toitakin paiskittu koko viikko. Tuollaisen 100 ihmisen leirin jarkkaamisessa on yllattaen kaikenlaista puhaa. Etenkin ihmisten kanssa, joilta puuttuu taysin organisointi kyky. Voisin sanoa etta mielenkiintoista ja ajoittain jopa hermoja raastavaa.

Kissoja ja kaarmeita

Ei mikaan normi naky, mutta naita molempia ollaan nahty taalla viime aikoina keittion puolella! Toiset heitettiin grilliin ja toisia hatisteltiin kovaa kyytia pois.. ja jalkikateen siivottiin verisia sotkuja. Niin etta kumpi ottaa kumman?
Nooh, Pythonia grillattiin eilisissa grillipileissa ja taytyy sanoa, etta maistupa se hullun hyvalta! Kuten myos jalkkariletut:) Mutta katinrontit ovat aiheuttaneet meille viime aikoina hieman paanvaivaa taalla koululla. Mokomat ovat pariin otteeseen vallaneet meidan keittiot ja jattaneet jalkeensa verisen sotkun. Ei ole kauhean kiva tulla keittioon todetakseen sen olevan yltapaalta sotkussa ja kissan veressa. No tallasta taa valilla on. Liskot kaapeissa, kukot takapihan tunkiolla ja sammakot pannulla.

Muuten aikaa on vietetty paivisin tyontouhussa; maalattu kellotorneja, mitattu pallonheiton tuloksia, opeteltu kavelemaan seka radalla etta ilman rataa, uitu, syoty, tanssittu, laulettu ja valilla jopa harrastettu fysioterapiaa.
On ne meidan oppilaat taalla vaan niin valtaisan suloisia.
Iltasin ja viikonloppuisin ollaan yritetty tappaa aikaa kokaten, syoden, ja pelaten. Niin ja tietenkin bussissa istuen. Viime viikonlopun 3 tunnin bussimatka vierahti noin 7 tunniksi. Kevytta ruuhkaa pukkasi tien paalla ja tietenkin oltiin viela vahan eksyksissa. Piti sitten keksia vaihtoehtoisia kyyteja eteenpain, kun bussi jai laitakaupungille. Kun taksiakaan ei nakynyt mailla halmeilla, napattiin yhdelta random pariskunnalta kyyti lahimmalle metroasemalle ja paastiin maaranpaahan Kuala Lumpuriin juuri ja juuri ennen puoltayota. Saatiin viela ilmanen kyyti joten mikas sen parempaa. Kovin olivat mukava ja ystavallinen pariskunta.
No taalla pain jokainen matka on aina yllatyksia taynna.
Eipa kay aika pitkaksi! Vaikka niinkin voisi kuvitella kayvan tassa yhden risteyksen kylassa.