Elamaa Pertin kanssa

Pankkitili avattu, verokortti saapunut, huone vuokrattu ja toita etsitty. Siina viimeisen viikon saavutukset ja iloiset uutiset. Lisaksi paljon paljon uusia kokemuksia seka uusia tuttavuuksia. Kuluneella viikolla olen tutustunut vahan lahemmin Perttiin seka sen lahiymparistoon ja pieniin kaupunkeihin Fremantleen, Rockinghamiin seka Manduran. Biitsit ovat upeita, veneet (alukset) satamissa hulppeita, kaupungit viihtyisia, puistot kauniita, maaseutu vehreaa, ihmiset ystavallsia ja hammaslaakarit patevia, kalliita ja hyvannakoisia.

Viime viikonloppuna olin ensimmaista kertaa elamassani katsomassa Australialaista jalkapalloa, vahan kuin jenkkifutis, mutta ei sinne painkaan:) Pelivaline on sama tai ainakin nayttaa samalta, mutta kentta on pyorea, palloa ei saa hautoa eli se kadessa ei juosta ympari kenttaa vaan sita syotellaan/heitellaan koko ajan ja pisteita saa kun potkaisee pallon tolppien valiin. Taklata saa ja pitaa, mutta suojia pelaajilla ei ole! Pelaajia kentalla 22 per joukkue eli yhteensa yli 40, sutinaa siis riittaa! Katsomossa yli 30 000 ihmista peruspaivana ja yli 40 000, kun paikallisjoukkueet kohtaavat! Vau! Kokemus oli aika huikaiseva ja laji erittain mielenkiintoinen. Musta tuli nyt sitten Fremantle dockersien uusin fani. Taalla kun on pakko kannattaa jompaa kumpaa joukkuetta. Ihmiset kyselivat keta kannatan ennen kun edes tiesin lajista saati joukkueista mitaan. Footie on tosi iso juttu ikaan tai sukupuoleen katsomatta, kaikki puhuvat siita jatkuvasti.

Footien lisaksi viime viikonlopun ohjelmassa oli kuokkiminen seka criketti joukkueen saunaillassa etta yksissa kihlajaisissa. Molemmissa seka seura etta ruoka oli hyvaa ja sita oli riittavasti. Toisen illan seurauksena oli huoneen vuokraus ja toisena iltana loysin kadotetun australiaisen sedan ja mulle tarjottiin 4 vuoden viisumia, koska olen ruotsalainen fysioterapeutti? No yksi asia ainakin tuli todettua naissa hippaloissa, myos australialaiset osaavat kylla juhlia!

Pertin etsinta

Malesian kuuman kostea ilmasto vaihtui viime sunnuntaina Pertin etsintaan Australiassa. Siirtyminen uusiin maisemiin ei muuten tallakaan kertaa tapahtunut ilman jannitysmomentteja. Ensin metsastettiin bussilippuja Kuala Lumpurista Singaporeen, mista oli tarkjoitus lentaa Australiaan.Tietenkin bussiliput piti hoitaa edellisena paivana, koska liian helppoa olisi ollut ostaa ne netin kautta hyvissa ajoin. Muutaman hudin jalkeen sain vihdoin bussiliput hommattua, mutta se tarkoitti sita, etta yhtaan ylimaaraista aikaa ei bussilla olisi, eli Aina 1-3 tuntia myohassa olevat Malesian bussit, tulisi talla kertaa olla ajoissa tai ainakin ajallaan. Kylla siina matkan varrella tuli kaytya kaikki mahdolliset Jumalat lapi, ja pidettya sormet ja varpaat ristissa! Varmaan ensimmaista kertaa ikina paikallinen kuski oli sahakka! Kaikki turhat pysahdykset ja lounastauot oli karsittu ja pissatauotkin hoidettiin hyvin nopealla aikataululla. Bussi oli myohassa vain puoli tuntia ja kun vihdoin paastiin bussiasemalle Singaporessa, pikainen rahanvaihto taksirahaan, hyppy taksiin ja suoraan kentalle. Kaikki sujui kun elokuvissa. Kentalla jai jopa aikaa kayda syomassa, ostamassa matkaevasta ja facebookissa... Kunnes huomasin taululla ilmoituksen viimeinen kuulutus lennolle Perthiin ja sitten taas juostiin:)

Kyllahan se Pertti sielta lansirannikolta loytyi! Nayttaa muuten melko mukavalta ulospain. Ainoastaan ilma on taalla kovin syksyinen! Siis paikallinen syksy mika kaytannossa tarkoittaa meidan parasta kesaa eli asteita 25-30 C ja pieni tuulenvire, eli mikas taman parempaa! Ei tarvitse hikoilla jopa suihkussa ja nukkuessa kuten viimeiset viikot!

Pienta kulttuurishokkia tassa on ensimmaiset paivat podettu. Missa on kaikki tummaihoiset, huivipaiset, mustatukkaiset ja kiinalaiset!? Missa on kaikki meteli ja sutina ja sahina kaduilta? Ensimmaisen paivan kommentti autosta, 'hei tuolla on muitakin turisteja' ja ystavani vieressa toteaa, etta 'paha sanoa, mutta kylla ne taitaa ihan paikallisia olla'. Tuli kotoinen olo Perthin keskustassa kavellessa, kun nain muutaman musliminaisen, Malesialaisen ravintolan ja lentoyhtion. Tosin ravintola oli niin alyttoman kallis etta halvempaa on ostaa lennot Kuala Lumpuriin ja kayda siella syomassa! Kaikki on taalla tietenkin todella paljon kalliimpaa, ruokaa ei voi vain kayda hakemassa kadulta vaan pitaa oikeasti miettia mihin rahaa kayttaa. Ja suurimman shokin ja surun aiheutti jaatelon hinta! Paljon kalliimpaa kuin Suomessa.

Mutta vakkara tietaa miten hommat hoidetaan. Kyyditys kentalta oli hoidettu hyvissa ajoin, viimeisten viikkojen tapaan ilmainen majoitus alkuun jarjestetty etukateen ja ensimmainen tyotarjouskin tuli ekana iltana, tunti saapumisen jalkeen. Joten nyt, kun on saatu pankkitili avattua ja verokortti tilattu niin voi aloittaa tyonhaun tai mielellaan ihan tyonteonkin!