Viikon uutiset!
Viime sunnuntaina tulin siis tanne Simpang Empatiin, missa Bethany home koulu sijaitsee ja maanantaina aloitin taas kuukauden tyorupeaman naiden ihanien malesialaisten mussukoiden kanssa. Veden juonnin kanssa saa olla tarkkana, kun alueella pyorii rotavirusepidemia.. Pyritaan pitamaan kupat loitolla talla kertaa.
Heti sunnuntaina tapasin kylla ensimmainen ihmetyksen aiheen, kun tanne tuppukylaan parahti latvialainen Gian, joka oli liikkeella fillarilla. Enka nyt meinaa, etta olisi pyoraillyt jostain tosta lahikulmilta/kaupungista tanne vaan, ihan kotoa asti Latviasta oli lahtenyt polkemaan. No niimpa!! Pari vuotta siihen oli mennyt, kun oli sotkenut tuolta Itaeuroopan kautta Iraniin ja Intian, Cambodian ja Thaimaan kautta tanne pieneen Malesialaiseen kylaan pitelemaan sadetta meidan koululle. Ja pari vuotta olisi kuulema viela fillarimatkaa edessa, puolet enaa. Eli jos viime viikolla tutustuttiin paikallisiin omituisuuksiin niin ei niilla latvialaisillakaan taida ihan kaikki jauhot kaakaossa olla. Ja Suomalaisia pidetaan hulluina, kun uidaan avannossa?! Tossa ehdittiin jo nimelta mainitsemattoman reissaajan kanssa kehitella ideaa pidemmalle ja saas naha milla maitokarrylla sita viela joku paiva hurautellaan maailmanympari.
Muuten tama viikko onkin mennyt tiiviisti tyontouhussa. Viikon ehdottomia kohokohtia oli, kun kaveltiin yhden suloisen pojan kanssa ensimmaiseen kertaan kahdeksaan kuukauteen (altaassa) ja eilinen aamupaiva meni 3 tunnin futistreeneissa kehitysvammaisten, henkisesti jalkeenjaaneiden ja kuurojen kanssa. Pojat treenaavat henkisesti jalkeenjaaneiden ensiviikolla olevaan turnaukseen ja totesin, etta ihan yhta vajaata se mun peliseura on viimeiset 20 vuotta ollut. Ja valmentajakaan ei ymmartanyt muo (johtui varmaankin mun puutteellisista viittomakielen taidoista). Tepalle tiedoksi, etta taalla veska juoksi kentan ympari jokaisen maalin jalkeen, jopa maalintekotreeneissa ja vain veska juoksi. Miten se on meilla ollut aina ihan toisinvaarinpain? Kuuma oli tunnelma treeneissa, jo ihan tuon ilman vuoksi..
Ja tietenkin aina pitaa muistaa mainita, etta kylla vaan perunamuusi ja lihapullat maistuu hyvalta!! Salmarilla alas huuhdottuna ;)
lauantai 18. helmikuuta 2012
lauantai 11. helmikuuta 2012
Thaipusam
Malesia on kylla yhta juhlaa juhlan peraan. Mika tarkoittaa myos kansallisia vapaa paivia kaikille, riippumatta etnisesta taustasta tai uskonnosta. Juuri kun kiinalaisten uuden vuoden hulinat oli saatu rauhoittumaan, tuli intialaisten Thaipusam festivaalin vuoro.. ja taas kaksi virallista vapaapaivaa!
Thaipusam on hindufestivaali jota juhlitaan siis taydenkuun aikaan tammi/helmikuun vaihteessa. Se on syntien sovitusjuhla, jossa intialaiset lavistavat itsensa sovittaakseen syntejaan. Taalla Kuala Lumpurissa suurin tapahtumapaikka on Batu Cavesit eli kaupungin ulkopuolella sijaitsevat isot luolat, joiden sisalla on hindutemppelit. Ylos asti paasee vain kiipeammalla sinne johtavat 272 porrasta. Festivaaliin osaa ottavat hindut kiipeavat tungoksessa ylos asti temppeleille. Sen jalkeen, kun ovat vaeltaneet useita kilometerja kapungin temppeleilta tanne luolille, lavistettyina ja kantaen painavia rakennelmia ja kannuja mukanaan. Taman kaiken kestamiseen tukahduttavassa kuumuudessa ja ihmispaljoudessa tarvitaan rukouksen voimaa. Uskoisin etta Paljon!
Olin kuullut tarinoita etukateen mita odottaa festivaaleilta, mutta meininki oli silti hyvin shokeeraavaa ja karua. Ihmiset siis lavistavat itseaan, toisilla on paksu lavistys kielen ja/tai poskien lapi, toisilla taas isoja "ongenkoukkuja" selka taynna ja naista roikkuu kukkia, omenia, appelsiineja jne. Toisinaan naihin koukkihin on myos kiinnitetty naruja ja muut ihmiset vetavat naruista eri suuntiin tai selkanahkalla vedetaan jotain isompaa lahjusta/patsasta jumalille. Toiset taas kantavat isoja "kavadiseja" hartioilla, kirkkaasti koristeltuja kehikoita joiden taytyy painaa todella paljon. Naiset kantavat paan paalla hopeisia kannuja taynna maitoa, joka on myos lahja jumalille. Itseaan lavistavat ihmiset paastoavat, rukoilevat ja menevat transsiin, jolloin lavistaminen ei kuulema satu.. he tanssivat ja laulavat ja lahiomaiset ja ystavat ovat tukemassa vierella ja soittavat rumpuja ja laulavat mukana. Puhumaan ei tietenkaan pysty, jos poskesta poskee kulkee lavistys ja mukaan on otettu kielikin. Mutta itseani mietitytti myos tuo juomapuoli, koska kuumuus on valtava.
Meininki oli kylla todella erikoista ja hieman vauhdikkaampaa kuin perinteiset luterilaiset kirkonmenot. Porukkaa oli aivan pirusti, vuosittain jopa 800 000 hindua ja turistia ottaa osaa tapahtumaan taalla. Mutta pakkohan sinne oli menna ihmettemaan naita outoja rituaaleja ja sita ihmispaljoutta. ja jarkyttamaan omaa mielenrauhaa, kylla ihmiset nayttaisi olevan aika hulluja myos talla puolen palloa.
Me emme suinkaa menneet ylos luoliin temppeleihin vaan ihmelteltiin menoa alhaalta kasin, mutta kaiken mahdollisen naki myos taalla. Ja kuten asiaan kuuluu, joka puolella oli perinteiset markkinamyyjat myymassa ruokaa, juomaa, herkkupaloja, vaatteita, kenkia, musiikkia jne. Tama ei kylla ole paikka heikkohermoisille tai ihmispaljoudesta ahdistuville. Mutta paljon seka tapahtumaan osallistujissa etta seuraajissa oli mukana pienia lapsia.
Paikka olisi saattanut olla myos nakemisen arvoinen surullisuudessaan seuraavana paivana. Voi vaan kuvitella sita roska ja sotkun maaraa...
Thaipusam on hindufestivaali jota juhlitaan siis taydenkuun aikaan tammi/helmikuun vaihteessa. Se on syntien sovitusjuhla, jossa intialaiset lavistavat itsensa sovittaakseen syntejaan. Taalla Kuala Lumpurissa suurin tapahtumapaikka on Batu Cavesit eli kaupungin ulkopuolella sijaitsevat isot luolat, joiden sisalla on hindutemppelit. Ylos asti paasee vain kiipeammalla sinne johtavat 272 porrasta. Festivaaliin osaa ottavat hindut kiipeavat tungoksessa ylos asti temppeleille. Sen jalkeen, kun ovat vaeltaneet useita kilometerja kapungin temppeleilta tanne luolille, lavistettyina ja kantaen painavia rakennelmia ja kannuja mukanaan. Taman kaiken kestamiseen tukahduttavassa kuumuudessa ja ihmispaljoudessa tarvitaan rukouksen voimaa. Uskoisin etta Paljon!
Olin kuullut tarinoita etukateen mita odottaa festivaaleilta, mutta meininki oli silti hyvin shokeeraavaa ja karua. Ihmiset siis lavistavat itseaan, toisilla on paksu lavistys kielen ja/tai poskien lapi, toisilla taas isoja "ongenkoukkuja" selka taynna ja naista roikkuu kukkia, omenia, appelsiineja jne. Toisinaan naihin koukkihin on myos kiinnitetty naruja ja muut ihmiset vetavat naruista eri suuntiin tai selkanahkalla vedetaan jotain isompaa lahjusta/patsasta jumalille. Toiset taas kantavat isoja "kavadiseja" hartioilla, kirkkaasti koristeltuja kehikoita joiden taytyy painaa todella paljon. Naiset kantavat paan paalla hopeisia kannuja taynna maitoa, joka on myos lahja jumalille. Itseaan lavistavat ihmiset paastoavat, rukoilevat ja menevat transsiin, jolloin lavistaminen ei kuulema satu.. he tanssivat ja laulavat ja lahiomaiset ja ystavat ovat tukemassa vierella ja soittavat rumpuja ja laulavat mukana. Puhumaan ei tietenkaan pysty, jos poskesta poskee kulkee lavistys ja mukaan on otettu kielikin. Mutta itseani mietitytti myos tuo juomapuoli, koska kuumuus on valtava.
Meininki oli kylla todella erikoista ja hieman vauhdikkaampaa kuin perinteiset luterilaiset kirkonmenot. Porukkaa oli aivan pirusti, vuosittain jopa 800 000 hindua ja turistia ottaa osaa tapahtumaan taalla. Mutta pakkohan sinne oli menna ihmettemaan naita outoja rituaaleja ja sita ihmispaljoutta. ja jarkyttamaan omaa mielenrauhaa, kylla ihmiset nayttaisi olevan aika hulluja myos talla puolen palloa.
Me emme suinkaa menneet ylos luoliin temppeleihin vaan ihmelteltiin menoa alhaalta kasin, mutta kaiken mahdollisen naki myos taalla. Ja kuten asiaan kuuluu, joka puolella oli perinteiset markkinamyyjat myymassa ruokaa, juomaa, herkkupaloja, vaatteita, kenkia, musiikkia jne. Tama ei kylla ole paikka heikkohermoisille tai ihmispaljoudesta ahdistuville. Mutta paljon seka tapahtumaan osallistujissa etta seuraajissa oli mukana pienia lapsia.
Paikka olisi saattanut olla myos nakemisen arvoinen surullisuudessaan seuraavana paivana. Voi vaan kuvitella sita roska ja sotkun maaraa...
perjantai 3. helmikuuta 2012
Lohikaarmeen vuosi
Uusi vuosi on saatu taas kayntiin, talla kertaa kiinalaisten kalenterissa alkoi lohikaarmeen vuosi. Ja kiireisena alkoikin. Tyo matkan johtajana, matkaoppaana seka tulkkina on pitanyt vakkaraa niin kiireisena viimeiset 2 viikkoa ettei ole ehtinyt edes blogia paivittamaan.
Pari viikkoa sitten noukin Singaporesta kyytiin aitin ja isan ihmettelmaan maailman menoa talla puolen palloa. Ja kyllahan sita ihmettelmista riittikin. Kahdessa viikossa ehtii vaikka ja mihin. Suurkaupunkien hohdosta ja hulinasta nautittiin seka Singaporessa etta Kuala Lumpurissa. Kaytiin nauttimassa drinkit 64 kerroksessa pilvenpiirtajan katolla eika huimannut yhtaan! Ainakaan viela sen yhden lasillisen jalkeen. Lisaksi kouluttiin kiinalaisten markkinakojuja ja ihailtiin kaksoistorneja ja muita ihmeellisia rakennelmia ja naiden valoja. Vastapainona kaytiin myos viidakon perukoilla, joka tuntui taas aivan omalta maailmalta. Taalta isa jo haaveili mokkia elakepaiville ja vaihteli sujuvasti kalajuttuja paikallisten kanssa. Kaikki tietenkin omilla kielillaan, asian taisi ratkaista kasien leveys. Ja paasipas sita ajelemaan myos paikallista venetta ja hyva ettei niistakin jo kauppaa tehty. Ja kuinka moni mimmi rymyaa viidakossa kiipeillen kallioiselle vuorelle ja kavelee puunlatvoissa riippusiltoja pitkin. No ainakin meidan aiti!
Ja tietenkin tallaiseen reissuun kuuluu myos rantalohoily, joten toiseksi viikoksi rykastiin saarelle ja otettiin rennosti ja nautittiin hyvasta ruuasta ja uskomattomista auringonlaskuista. Lukuunottamatta veneajeluita, saarikierrosta, vuorenhuiputusta ja katukojuissa shoppailua jajaja. Taitaa olla levottomia sieluja koko perhe taynna. Mutta kaikki sentas selvittiin hengissa kun allekirjoittanut opetteli ajamaan autoa vaaralta puolelta vaaralla puolella tieta. Taisi olla isan stressaavin lomapaiva. Mutta porukat on nyt lahetetty turvallisesti kohti hyisevan kylmaa Suomea ja vakkara jatkaa kohti uusia seikkailuja!
Ps. Vaimolle isot onnittelut. Olit lampimasti ajatuksissa 3. paiva, kun ajelin yobussilla kohti Pangkoria. Muspus!!
Pari viikkoa sitten noukin Singaporesta kyytiin aitin ja isan ihmettelmaan maailman menoa talla puolen palloa. Ja kyllahan sita ihmettelmista riittikin. Kahdessa viikossa ehtii vaikka ja mihin. Suurkaupunkien hohdosta ja hulinasta nautittiin seka Singaporessa etta Kuala Lumpurissa. Kaytiin nauttimassa drinkit 64 kerroksessa pilvenpiirtajan katolla eika huimannut yhtaan! Ainakaan viela sen yhden lasillisen jalkeen. Lisaksi kouluttiin kiinalaisten markkinakojuja ja ihailtiin kaksoistorneja ja muita ihmeellisia rakennelmia ja naiden valoja. Vastapainona kaytiin myos viidakon perukoilla, joka tuntui taas aivan omalta maailmalta. Taalta isa jo haaveili mokkia elakepaiville ja vaihteli sujuvasti kalajuttuja paikallisten kanssa. Kaikki tietenkin omilla kielillaan, asian taisi ratkaista kasien leveys. Ja paasipas sita ajelemaan myos paikallista venetta ja hyva ettei niistakin jo kauppaa tehty. Ja kuinka moni mimmi rymyaa viidakossa kiipeillen kallioiselle vuorelle ja kavelee puunlatvoissa riippusiltoja pitkin. No ainakin meidan aiti!
Ja tietenkin tallaiseen reissuun kuuluu myos rantalohoily, joten toiseksi viikoksi rykastiin saarelle ja otettiin rennosti ja nautittiin hyvasta ruuasta ja uskomattomista auringonlaskuista. Lukuunottamatta veneajeluita, saarikierrosta, vuorenhuiputusta ja katukojuissa shoppailua jajaja. Taitaa olla levottomia sieluja koko perhe taynna. Mutta kaikki sentas selvittiin hengissa kun allekirjoittanut opetteli ajamaan autoa vaaralta puolelta vaaralla puolella tieta. Taisi olla isan stressaavin lomapaiva. Mutta porukat on nyt lahetetty turvallisesti kohti hyisevan kylmaa Suomea ja vakkara jatkaa kohti uusia seikkailuja!
Ps. Vaimolle isot onnittelut. Olit lampimasti ajatuksissa 3. paiva, kun ajelin yobussilla kohti Pangkoria. Muspus!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)